Perunapainoa

Melkein vuosi sitten kirjoitin tähän blogiin samalla otsikolla (Perunapainoa 26.9.07) Eestissä järjestettävistä perunapainofestareista (viroksi Kartulitrüki Festival ja englanniksi Potatoprint Festival). Melko pian tuon jälkeen syntyi ajatus lähteä reissuun. Matkasta yleensä lisää Cholegh- [FI] ja net:design:station [EN] -blogeistani, mutta tässä vähän yleistä pottupainamisesta.


Perunapaino on hyvin helppoa: ota peruna, kaiverra siihen, sivele se maalilla ja paina paperille tai kankaalle. Nopeaa ja vaivatonta. Maaliksi sopivat kaikki siveltävät maalit ja tarkoitukseen löytyy varmaan kokeilemalla tarkoitukseen sopivin. Festareilla käytettiin mm. guassia / posterivärejä sekä sekoitettiin värit itse munatemperasta ja pigmenteistä.

Valmiilla tuubi- tai purkkiväreillä tekeminen on helpointa, mutta omien maalien sekoittaminen toi ainakin itselleni tarvittavaa lisäulottuvuutta ja sävykkyyttä töihin. Etenkin maaväripigmentit ovat edullisia ja munatemperan tekeminen on helppoa ja ohjeita on useita; tässä yksi kotoa paperilapulta löytynyt:
1/3 tuoretta munaa
1/6 pellavaöljyvernissaa
1/6 hartsiliuosta
1/3 vettä
Muna, vernissa ja hartsiliuos sekoitetaan ja vesi lisätään sekaan hitaasti sekoittaen. Itse maalaamisprosessi näissä pienissä töissä kannattaa tehdä niin, että säilyttää munatemperan erikseen ja sekoittaa siitä aina tarvittavan määrän pieneen määrään pigmenttiä. Tempera säilyy jääkaapissa noin viikon, pöytäsäilyttämistä en suosittele (...hajusta kyllä huomaa parin päivän päästä, jos on unohtunut laittaa kylmään säilöön).


Ylläolevan kuvan värit on painettu munatemperalla: mustassa on pigmenttinä nokimustan ja vihreän umbran sekoitus ja punaiset kuviot ovat punaista okraa (punamultaa). Peruna kestää yllättävän monta painokertaa ja huomasin, että yön yli säilytettynä siitä tuli jopa parempi - ainakin omiin tarkoituksiini. Kun peruna sai vähän aikaa olla ilman vaikutuksen alaisena, siitä haihtui kiitettävästi nestettä ja pigmentit tarttuivat paremmin ja tasaisemmin. Veistäminen oli kuitenkin helpompaa tuoreena.


Festareilla Ulla piti luennon luonnonväriaineista ja -pigmenteistä ja esitteli luonnonväriaineiden käyttöä painatuksessa. Ainakin itseäni kiehtoo ajatus siitä, että voisi poimia tarvitsemansa väriaineet ympäröivästä luonnosta. Väriaineiden keittäminen onnistuu samoista kasveista kuin värjäyksessäkin. Ylläoleva kuva on painettu paperille arabikumiin sekoitetulla krapilla ja allaoleva pahville arabikumiin sekoitetulla kokenillilla ja krapilla.


Kuten missä tahansa painamisessa: huokoinen paperi imee paremmin väriä, kun taas kovempipintaisessa väri jää paperin pinnalle. Mitä paksummaksi väri tehdään sideaineen kanssa, sitä vähemmän se imeytyy paperiin ja sen enemmän sitä jää pinnalle. Arabikumiseoksissa väriaineista tuli melko peittäviä ja kiiltäviäkin; munatemperassa kiiltoa saa lisää vernissaa lisäämällä.


Perunoita ei välttämättä tarvitse leikata kuvioiksi: pelkästään halkaisemalla perunan voi saada kaunista tekstuuria. (Ylläolevassa kuvassa yksityiskohta Ulla Lapiolahden työstä.) Yhdellä perunalla ja maaliaineella voi saada hyvinkin erilaista jälkeä aikaiseksi: nopeasti painamalla ja maalia lisäämällä voi saada yhtenäisemmän näköistä jälkeä; ohuemmalla maalikerroksella ja pidempään painamalla väriaineella on enemmän aikaa imeytyä paperiin, jolloin kaikki pienetkin yksityiskohdat tulevat esiin.

Kartulitrüki-sivut löytyvät osoitteesta: www.printpotato.pri.ee. Festareilla painetuista töistä kootaan näyttely EKA Galeriihin (Eesti Kunstiakadeemia, Tallinna) 3.-15.9.2008. Siitä lisää ajallaan...