23.6.08

Kotiwärjäri ja muita Coloriaston aarteita



Jälleen on Coloriastossa aarre vanhoista värjäyskirjoista kiinnostuneille: K. A. Raben kirja Kotiwärjäri. Neuwoja Uusimmilla tawoilla painamaan Willaista, Pumpulia ja Silkkiä; Walkaisemisesta ja pesusta ynnä Wäriaineiden tuntomerkit vuodelta 1876.

Kirja ehti olla Coloriaston hakulistalla pitkään, ennenkuin reilu viikko sitten Coloriastoon tuli viesti, että kirja on löytynyt Museoviraston kirjastosta. Eikä aikaakaan, niin se oli jo digikuvina koneellani. Kirjaa on moni jo kysellytkin, joten on kaksin verroin hienompaa saada se verkkoon.

Siis: tervemenoa tutustumaan värihistoriasta kiinnostuneet! Kuten kaikissa vanhoissa resepteissä, näissäkin käytetään huomattavan myrkyllisiäkin aineita, mutta osa on sovellettavissa nykypäivään, kun vain mitat osaa kääntää oikeiksi. (Ja kyllä, Coloriastoon on hankkeilla myös mittalaskuri, joka muuttaa vanhoja mittoja uusiin.) Sanomattakin lienee selvää, ettei kannata kokeilla kehotusta Tähän weteen pannaan nyt sekoitellen alunasta, kunnes wesi tulee niin happamaksi, että sitä maistaessa suu-nahka kutistuu (ei ole waarallista ottaa sitä suuhun, kunhan waan ei niele)[...] ja kahden kuusinaulaa painavan kanuunankuulan sijaan painona voi käyttää tavallisia vaikka kiviä...

---

Coloriasto on saanut kesäkuun alussa myös muita lahjoituksia. Työlistalla on Kirja-osakeyhtiö Tieton (Tiedon? :) ) vuonna 1922 julkaisema "Tavarasanakirja", jossa on paljon myös väriin liittyviä juttuja. Sen kohdalla vielä pitää vähän kaivella kirjoittajien tietoja ja tekijänoikeusasioita, mutta vähintään teksteistä saa heti sitaatti-materiaalia Colorian puolelle. Lisätietoa tulossa pian!

Kiitos teille Coloriastoa monin tavoin auttaneille!

11.6.08

Punasipulin kuoria


En ole juurikaan harrastanut sipulinkuorilla värjäilyä, koska niin usein olen lukenut, ettei väri ole pysyvää. Punasipuli oli kuitenkin itselleni muutamia vuosia sitten hauskin kokemus: miten punaisesta kuoresta tuli niin kauniin sammalenvihreää väriä? Samoja vihreitä sävyjä päätin metsästää tälläkin kertaa.


Jos jostain muusta väriyritelmästä olisi tullut niin hienoja syvänruskeita sävyjä kuin mitä punasipulista sain ensimmäisestä väriliemestä, olisin ollut tyytyväinen. Mutta kun olin odottanut vihreää ja lopputuloksena olikin ruskeaa, oli pettymykseni melkoinen, vaikkakaan täydestä yllätyksestä ei ollut kyse. Sipulin kuori sisältää antosyaaniväriaineita (lähinnä syanidinia ja malvidinia).


[Nallet ja Florica]

Nalle-langoista kaikki värjääntyivät melkein yhtä tummiksi, harmaa on lähempänä keskiruskeaa ja sekä valkoinen että luonnonvalkoinen ovat hieman punaiseen taittuvia. Kuitenkin niissä on kaikissa lievä kellertävä sävy; sen sijaan täysvillainen Florica värjääntyi syvän tumman punaruskeaksi. Itseasiassa sen sävy on lähellä sitä, mitä luulin katekusta saavani.


[Malibu, Fleur, Teddy]

Malibun kiiltosäikeistä tuli aivan kullanvärisiä. Polyamidit värjääntyivät kaikki oranssihtavimmaksi kuin muut.


Tulihan se vihreä sieltä sitten toisella keittokerralla. Mielenkiintoinen ilmiö: langat eivät vielä märkinä olleet kovin vihreitä, lähinnä vihreään vivahtavan ruskeita. Pari päivää sen jälkeen, kun langat olivat kuivaneet, huomasin, että niissä tosiaan oli aivan sammaleenvihreitä värejä ja muutenkin tietynlainen viherrys vallitsi kaikissa langoissa. Olen jostain lukenut (tarkistamatonta), että punasipuli on hyvinkin herkkä ph:n muutoksille. Näiden väriliemien välissä ei kuitenkaan tapahtunut liemelle muuta kuin että ensimmäiset langat otin pois ja pistin toiset tilalle. Väriliemeen ei lisätty mitään, ei edes vettä.


[Vasemmassa reunassa näkyy vähän alpakkaa (vaaleampi purettamatonta); Floricaa ja Nalle-lankoja (valkoinen, luonnonvalkoinen ja vaaleanharmaa); yli kulkee tunnistamaton karkea lanka]

Polyamidilanka Palma ja polyamidia kolmanneksen sisältävä Teddy olivat värjäytyneet selkeän keltaiseksi; Florica ja Nalle-langat sammaleenvihreiksi ja loput enemmän tai vähemmän vihreiksi. Maissilanka Poppari ja täysakryylilanka Fleur olivat värjäytyneet vain hädintuskin.


[koesatsissa (voi olla eri järjestyksessä): silkki | tuntematon karkea lanka | Nalle Novita 75% villa, 25% polyamidi | Florica Novita 100% Villa | Poppari Teetee 100% Maissi | Alpakka Teetee 100% alpakka | Tennessee Novita 100% merseroitu puuvilla | Bambu Novita 68% bambu, 32% puuvilla | Malibu Novita 50% puuvilla, 50% polyamidi | Fleur Anttila 100% Akryyli | Teddy Novita 45% villa, 30% polyamidi, 25% akryyli | Palma Novita 100% Polyamidi]

8.6.08

Colour: Design and Creativity, Issue 2

Englantilaisesta värilehdestä on ilmestynyt verkossa mm. pdf-tiedostoina ladattavana ensimmäinen numero viime syksynä ja toinen on nyt ilmaiseksi luettavissa osoitteessa www.colour-journal.org/2008/2/081contents.htm.

CONTENTS
Review: The Golden Age of Couture, by Kevin Almond (UK)
Article: Forming Spaces with Colour and Light: Trends in Architectural Practice and Swedish Colour Research, by Karin Fridell Anter (Sweden)
Article: Colour as Idea: The Conceptual Basis for Using Colour in Architecture and Urban Design, by Galen Minah (USA)
Article: Computer Classroom Wall Colour Preference and the Relationship with Personality Type of College Students, by Randall R Russ (USA)
Article: The Influence of Single-colour Preference and Area Ratio on Dichromatic Colour Preference, by Kuen-Meau Chen and Ming-Jen Wang (Taiwan)
Gallery: Essential Spirit - Work by Jennifer Durant (UK)
Gallery: Colouring Jouissance: The Art of Judith Cain (UK)

Lehteä julkaisee Society of Dyers and Colourists.
www.colour-journal.org

7.6.08

Katekukokeilu


Sekoitin veteen 100g katekujauhetta, 100 g lankaa (+ näytesatsin, joka on hieman alle 10g), keitin tunnin ja jäähdytin liemessä.


[Malibu, Bambu, Tennessee, Alpakka, Poppari, Florica]

Oletetusti Florica ja Nalle värjääntyivät voimakkaimmin ja myös Tennessee sai vähän väriä pintaansa. Ensimmäisen kerran puretuksilla oli ihan selkeästi erottuva ero - joskaan ei kaikissa langoissa. Alpakassa puretetut langat värjääntyivät keltaiseksi, purettamattomat vaaleanbeigeksi (kuvassa keltaisten lankojen oikealla puolella). Mielenkiintoista, sillä muissa langoissa ei puretusten välillä eroa juurikaan näy ja muut langat ovat ehkä sävyttyneet enemmän punaisen kuin kellertävän suuntaan.


[koesatsissa (voi olla eri järjestyksessä): silkki | tuntematon karkea lanka | Nalle Novita 75% villa, 25% polyamidi | Florica Novita 100% Villa | Poppari Teetee 100% Maissi | Alpakka Teetee 100% alpakka | Tennessee Novita 100% merseroitu puuvilla | Bambu Novita 68% bambu, 32% puuvilla | Malibu Novita 50% puuvilla, 50% polyamidi | Fleur Anttila 100% Akryyli | Teddy Novita 45% villa, 30% polyamidi, 25% akryyli | Palma Novita 100% Polyamidi]

5.6.08

Äänestä Coloriaa tai Coloria-blogia!


Useammille työprojekteille tuli mainoksen kaltaisia kutsuja Suomen Parhaat Nettisivut -kilpailuun. Matkanhimo jäi Firenzen kokemuksen jälkeen sen verran voimakkaasti päälle, että pitkästä aikaa päätin pistää harrastukseni äänestyspelin uhriksi, jos vaikka yllätyksenä paukahtaisi kotiin matkalahjakortti.

Äänestä Suomen Parhaat Verkkosivut -sivulla
· Coloriaa numerolla 1001235
· Coloria-blogia numerolla 1001231

--------

Muitakin pienehköjä uutisia värityöläisrintamalta: Colorian viime loppukesän uudistuksen jäljiltä on edelleen kymmeniä sivuja tarkistamatta ja korjaamatta, mutta kurissa ja järjestyksessä tehtävä työ alkaa olla siinä pisteessä, että kohta taas uuttakin sisältöä voisi suunnitella. Kesän aikana tavoitteenani on lisätä ainakin kasvivärejä koskeville sivuille lisämateriaalia.

Kesän aikana on tarkoitus julkaista Coloriassa myös ensimmäiset varsinaiset oppaat. Aluksi värjäystä yms., ehkä myöhemmin myös muuta väriin liittyvää (esim. punamullan keitosta tulee joka kevät valtavasti kyselyitä.)

Coloriastoon täydentyy tekstejä piakkoin. Minulle on tulossa muutamia suomalaisia juttuja lainaan tai kopiona, joten mielenkiintoisia harvinaisuuksia tulee pian esille. Lisäksi minulle on kasautunut melkoinen läjä vanhaa englannin-, saksan-, ranskan- ja italiankielistä materiaalia, joista mielenkiintoisimpia vanhoja juttuja pyrin saamaan esiin myös Coloriaan. Tarkoituksena on hakea rahoitusta tekstien suomenkielistä referointia tai käännöstyötä varten. Ja edelleenkin tarkoitus on jossain välissä saada Coloriasto oikeaan tietokantaan.

Puhumattakaana värjäysjutuista...

1.6.08

Purppurainen Firenze


Muutaman viikon mittainen blogaus (ja kaikenlainen tietokoneisiin liittyvä) tauko teki hyvää. Tauolla tuli oleiltua Firenzessä ja tallailtua komean kaupungin kapeita kujia ja kauniita kukkuloita. Firenze oli keskiajan lopulla taiteita (mukaanlukien kädentaidot) kunnioittava rikas kaupunki, jossa renessanssin kerrotaan saaneen alkunsa. Nykyään rikas värjäys- ja tekstiilikulttuuri näkyy, jos sitä osaa etsiä, mutta renessanssitaiteen mestaritaideteokset (Michelangelot, Botticellit, da Vincit ja muut) vievät suurimman huomion. Vanhoista käsityötaidoista näkyvimpiä ovat nahan käsittely ja paperin marmorointi, joilla molemmilla on kaupungissa pitkät perinteet.


Värjärityöpajoja ei enää kaupungissa ollut (ainakaan satunnaisille kävijöille avoimia), mutta kartasta löytyy edelleen Corso dei Tintori ja sen lähellä Volta dei Tintori. Ensin mainitusta löytyy myös vierailijalle suht edullinen ja näpsäkän näköinen B&B (emme itse yöpyneet täällä) Casa dei Tintori eli "Värjärin talo" (?). Talo on rakennettu 1200-luvulla ja paikan nettisivuilla on juttua myös talon värjäyshistoriasta kuvien kera.

---

Firenzeen lähdin lähinnä rentoutumismielellä, mutta väri-intoisena ei voi millään sulkea mielestään pois sitä, että jo vuonna 1212 Firenzessä oli yli 200 värjäriä ja räätäliä ja tekstiiliteollisuus oli keskiajalla yksi suurimmista kaupungin rikkauden lähteistä. Etenkin purppurainen orseljiväri häilyi mieleni taka-alalla muistuttamassa kaupungin värjäysperinteestä. Orselji (oricello) on nimittäin väri, joka on vaikuttanut kaupungissa enemmän kuin voisi heti kuvitella. Roccella tinctoria -jäkälästä osattiin valmistaa punaisia ja violetteja värejä Lähi-Idässä jo satoja vuosia ennen ajanlaskun alkua. Väri mainittiin useissa antiikin kirjallisissa lähteissä, mutta jostain syystä jäkälävärin tekemisen taito jäi eteläisessä Euroopassa unholaan. Noin vuoden 1300 tienoilla (luultavasti 1200-luvun puolella) firenzeläinen kauppias Federigo Alamanno (nimi vaihtelee eri lähteistä riippuen; myös nimet Alamanno Rucellai ja Federico Oricelli on mainittu) tutustui Levantissa (joidenkin lähteiden mukaan Baleaareilla) sikäläiseen jäkälävärjäykseen. Kun Alamanno palasi Firenzeen, hän alkoi valmistaa punapurppuraista villaa - joidenkin tietojen mukaan matkaltaan tuomallaan ohjeellaan ja joidenkin tietojen mukaan omalla, huippuunsa kehittämästään, itäisestä perinteestä parannellulla menetelmällään, jossa käytettiin hyväksi ammoniakkia (tuohon aikaan se tarkoitti lähinnä virtsaa). Joka tapauksessa väri keräsi nopeasti mainetta niin paljon, että suku sai jäkälään viittaavan lempinimen "Oricellario". Tekstiilistä elantonsa saanut perhe iski värimonopolillaan syvälle kultasuoneen. Jäkäläväristä tuli aikakauden hittituote ja suku rikastui valtavasti - ilmeisesti juuri purppurainen jäkäläväri oli ydinsyy omaisuuden kertymiseen. Lempinimestä tuli perheen uusi sukunimi Oricellari, joka sittemmin rikkauksien myötä muutettiin jäkälää kunnioittaen Rucellaiksi. Vuosikymmenten kuluessa Rucellain suku nousi vaikutusvaltaisimpien perheiden joukkoon ja vaikutusvalta vain kasvoi, kun puolisot löytyivät toisista vaikutusvaltaisimmista, Medicien tai Strozzin suvuista. Humanisti/runoilija/poliitikko Giovanni Rucellai (1475-1525) oli aikanaan Firenzen kolmanneksi rikkain mies.

Rucellain rikkaalla suvulla oli vaikutusta myös Firenzen katukuvaan. Perheen oma palatsi Palazzo Rucellai (1446-1451) oli Leon Battista Albertin suunnittelema ja yksi ensimmäisiä rakennuksia, joissa renessanssiarkkitehtuurin tunnusmerkit näkyvät. Nykyään palatsi on melko vaatimattoman oloinen aarre tiuhaan rakennetulla pikkukadulla, eikä sen sisään päässyt vierailulle. Jäkäläväristä saaduista tuotoista kasvaneilla rikkauksilla rahoitettiin myös historian kirjoja useita kertoja raapaisseen Santa Maria Novella -kirkon upea ulkofasadi. Kirkon rakentaminen alkoi jo 1200-luvulla ja se valmistui 1300-luvun puolen välin jälkeen, mutta vielä kesti sata vuotta, ennenkuin Giovanni di Paolo Rucellai (1403-1481) tilasi Leon Battista Albertilta kirkon päätyosan suunnittelun (1456-1470). Paolo Rucellain hauta sijaitsee samaisessa kirkossa Rucellain kappelissa. Santa Maria Novella -kirkon saarnastuolista (myös Rucellain perheen rahoittama, Filippo Brunelleschin suunnittelema) Galileo Galilei määrättiin 1600-luvulla loppuelämäkseen arestiin katolisen uskon mukaista maailmanjärjestystä uhmaavien kirjoitustensa vuoksi. Giovanni Boccaccion keskiajan merkkiteos Decamerone alkaa samaisessa kirkossa, Rucellain kappelin lähellä sijaitsevasta Strozzin kappelista, jossa seitsemän neitoa päättää jättää ruton syömän kaupungin ja vetäytyä maaseudulle.

[Santa Maria Novella]

Lisää värjäyksen historiasta olisi kenties saanut tietää Palazzo Pittin pukumuseosta Galleria del Costume di Palazzo Pitti tai lähellä Firenzeä sijaitsevan Praton tekstiilimuseon näyttelyistä, mutta jälkimmäinen on suljettu kesäkuun puoleen väliin saakka ja ensin mainittuun ei vain yksinkertaisesti jaksanut enää muun turismin ohella vaeltaa. Seuraavalla kerralla sitten...

---


Purppuran ja violetin värin liitin Firenzeen siis jo ennen matkaakin, mutta en osannut aavistaakaan, kuinka paljon se katukuvassa näkyi - vaikkakin toisesta syystä. Firenzessä ollessamme paikallinen jalkapallojoukkue ACF Fiorentina sattui voittamaan jonkun suuren pelin ja sekös paikalliset riehaannutti täysin. Autot ajoivat kaupungin laitamilla ympyrää violetit liput liehuen ja tööttäsivät torvia - useita tunteja! Alunperin jalkapallojoukkueen värit olivat punainen ja valkoinen, mutta väri muutettiin violetiksi ja valkoiseksi 1928, jonka jälkeen joukkue onkin tunnettu nimellä "la Viola" ("violetit"). Seuraavina päivinä (ja itseasiassa koko loppumatkan ajan, vaikka joukkue ei seuraavaa peliä mestaruussarjassaa enää tainnutkaan voittaa) violetteja lippuja ja viirejä roikkui parvekkeilta, ikkunoista, katujen yli ja katujen kulmissa lipputangoissa. Via dei Nerillä sijaitseva (loistava!) jäätelöbaari oli valmistanut juhlan kunniaksi violettia jäätelöä ja sitä olikin saatavilla suuremmissa astioissa kuin muita jäätelöitä.