Chileläisessä dokumentissa ei valitettavasti ole tekstitystä, joten täysin tästä ilosta pääsevät riemuitsemaan vain kielitaitoisimmat. Mutta viiden ja puolen minuutin dokumentti on värikästä katsottavaa niillekin, jotka käyttävät vain silmiään. :)
Short documentary about the importance of color in our lives. Featuring Gonzalo Ilabaca, Francisco Cintolesi, Ingrid Calvo and Claudio Cortés. Final exam exercise produced by Audiovisual Communication (Film, TV, Screenwriting) students at UNIACC university. Santiago, Chile 2010.
Hyvää tulevaa vuotta kaikille Colorian kannattajille!
Automaalien valmistaja Dupont listaa värejä 58. kertaa, eikä autojen hittivärikartta kovin räikeältä vaikuta edelleenkään.
Coloria-blogissa reilu vuosi sitten julkaistu Autovärikatsaus kertoi vuoden takaisen tilanteen: hopean harmaa johti, musta toisena ja valkoinen kolmantena. Järjestys on edelleen sama, mutta Kauppalehti uutisoi mustan nostavan suosiotaan ja "kamppailun muuttuneen jo tiukaksi", kun hopeanharmaiden autojen myynti on 26% ja mustien 24%. Viime vuonna vastaavat luvut olivat 25% ja 23%, joten itseasiassa mustan ja hopeanharmaan rako ei ole prosenteissa kaventunut, mutta lieneekö maailma muuttunut jälleen 2% mustavalkoisemmaksi. Tai pitäisikö sanoa mustanharmaammaksi?
Kauppalehden uutisen kuvatekstissä hehkutetaan: Suomessa nousevat aivan omat värit. Suomessa kolme suosituinta väriä ovat harmaa, musta ja sininen (minkä voi päätellä pihan parkkipaikalle katsoessakin), mutta 121 Media Oy:n Strada+-tilastojen mukaan valkoisten autojen myynti on marraskuun aikana noussut Suomessa 78%, ruskeiden ja beigejen 69% ja keltaisten, punaisten ja violettienkin ihan reippaasti. Hiljaisena jälkilausahduksena tosin todetaan, että violetin värin yli 30% myyntinousuun riitti 65 violetin auton myyminen - 8 196 myydystä autosta.
Tässä vielä maailman tämän vuoden top 10 DuPontin mukaan:
The top 10 global vehicle colors are as follows:
Silver / hopeanharmaa — 26%
Black/Black Effect / musta — 24%
White/White Pearl & Gray / valkoinen, helmiäisvalkoinen, harmaa — 16% kukin (tasapeli)
Red / punainen — 6%
Blue / sininen — 5%
Brown/Beige / Ruskea, beige — 3%
Green / vihreä — 2%
Yellow/Gold / keltainen, kullanvärinen — 1%
Others / muut —
Edellinen postaukseni vihreästä joulusta vaatii tietenkin myös perinteisemmän, "valkoisen joulun" tutkailua. Suomessa termi ei ole ollut kovin tuttu, koska joulun valkoisuus on ollut melkein vakioasetuksena eikä joulun lumisuutta ole erikseen tarvinnut noteerata. Toki poikkeuksia on ollut varsinkin viime vuosina, mutta sekään ei ole mikään poikkeuksellinen tilanne pidemmällä aikavälillä katsottuna: 1800-luvun lehdissäkin on ihmetelty sekä ihmeen kylmiä talvia että outoja lokakuisia mansikkasatoja. Tänä talvenahan lumi on tehnyt ihan hyvän comebackin - pääkaupunkiseudulla ei ainakaan tarvitse huolehtia, että lumi ehtisi sulaa jouluksi pois, vaikka tulisi kunnolla plussaakin.
Mutta aika monissa paikoin muualla maailmassa valkoinen joulu on ollut aika usein utopistinen toivetilanne, jonka toteutuminen on ollut epätodennäköistä ja josta on usein saanut haaveilla vain elokuvissa. Rikkaimmat lämpimpien alueiden kasvatit voivat tietenkin hankkia oman lumitykityksen jouluksi ja vähävaraisemmillekin on tarjolla metritavarana myytävää tekolumen näköistä kangasta, jolla voi lavastaa itsensä lumijouluun, mutta suuri osa maapallon joulua juhlivista näkee valkoisen joulun vain jouluajan elokuvissa.
Wikipedia osaa tarjota tilanteesta hieman tilastoakin Kanadan, USAn ja Romanian valkoisen joulun tilanteesta omalla sivullaan en.wikipedia.org/wiki/White_Christmas. Muutamia poimintoja siitä, kuinka suuri mahdollisuus näissä kaupungeissa on kokea valkoinen joulu: Lontoo 6%, Belfast 22%, New York 10%, Washington DC 13%, Chicago 40%, Boston 23%, Bukarest 75%, Toronto 47%, Montreal 80% ja Anchorage (Alaska) 90%. Sataprosenttisella varmuudella valkoista joulua vietetään ainakin Alaskan Fairbanksissa ja Kanadan Sudburyssa, Whitehorsessa ja Yellowknifessa. Mm. Los Angelesissa ja San Fransiscossa valkoisen joulun mahdollisuus on vain 1% ja listauksesta täyteen nollaan ylsi Hawaijin Honolulu. Itselleni melko suuri yllätys oli, että tilastojen mukaan Nashvillessa (13%) on todennäköisempää kokea valkoinen joulu kuin New Yorkissa (10%), ja että Dallasissa on vain 2% pienempi mahdollisuus saada valkoinen joulu kuin New Yorkissa.
Monen toivetilanne on toteutunut tänä vuonna, mutta valkoisen joulun ylläri on Keski-Euroopassa onnistunut pysäyttämään lentoliikenteen päiviksi...
Näillä sanoin, kaikille Colorian ja Coloriaston lukijoille ja tukijoille maailman hienointa valkoista joulua!
Ikivihreillä lehvillä ja kasveilla koristelu on kuulunut joulun ajan perinteiseen jo satoja vuosia - kauan aikaa ennenkuin nykyisin jouluna tuntemaamme juhlaa juhlittiin. Ikivihreät puut ja lehvät ovat olleet ikuisen elämän symboleita monissa vanhoissa kulttuureissa ja niitä on käytettiin koristeina myös muissa muinaisissa juhlissa.
Ennen kristillistä joulua samaan ajankohtaan liittyi useampiakin juhlia: sijoittuihan joulukuuhun talvipäivän seisaus ja vuoden pimein päivä. Ennen ajanlaskun alkua egyptiläiset juhlivat talvipäivän seisauksen tienoilla auringon uudelleensyntymää, mesopotamialaiset juhlivat vuoden uusiutumista zagmuk-juhlassa, babylonialaiset ja heidän jälkeensä persialaiset nimittvät juhlaa nimellä sacaea. Kreikassa samaa juhlaa juhlittiin vanhan ylijumala Kronoksen kunniaksi, joka roomalaisten käsissä muuttui Saturnuksen kunniaksi järjestetyksi saturnaliaksi. Kaikille näille juhlille oli yhteistä, että koristeluun käytettiin ikivihreitä lehviä; saturnalia-juhlassa lisäksi orjat olivat samanvertaisia isäntiensä kanssa ja kaupankäynti lopetettiin juhlan ajaksi; juhlaruokaa valmistettiin sekä lahjoja jaettiin; kynttilöiden ja lamppujen valolla pidettiin pimeyden henget kaukana.
Myös pohjolassa talo (ja lato) koristeltiin uutena vuotena (jota vietettiin Ruotsissa ja Suomessa 25.12. aina vuoteen 1559 saakka, jolloin sitä alettiin viettää 1.1.) ikivihreillä, jotta paholainen pysyisi poissa - myöhemmin taloihin tuotiin ikivihreä, suojeleva joulupuu.
ps. Siinä missä Suomessa puhutaan lumettomasta joulusta mustana jouluna, englanninkielessä lumeton joulu on vihreä, Green Christmas - joka nykyään merkitsee myös ekologista joulua. Mainosteksteissä on saanut nähdä niinkin hienon termin kuin Green White Christmas - olisiko sitten lumeton ekojoulu Green Green Christmas? :D
Eriväristen välkkyvalojen keskelle sopii hyvin ThinkGeekin Huey the Color Copying Chameleon Lamp - eli väriä kopioiva kameleonttilamppu. Siis kameleontin muotoinen pieni siirrettävä lamppu, jossa olevat sensorit pystyvät tunnistamaan alla olevan värin ja saavat lampun hohtamaan erivärisenä alustansa mukaan. Filminpätkä kertonee enemmän kuin sanat:
Tarpeellinen? Joululahja jollekin, jolla on jo kaikkea?
Coloriaan tuli muutama kuukausi sitten kysymys "punaisesta ja sinisestä" maidosta: "Milloin täysmaitoa alettiin myydä punaisessa ja kevytmaitoa sinisissä purkeissa? Täällä koto-Suomessa se on aina ollut itsestäänselvyys, mutta ulkomaan reissulla huomasin, että eihän se aina niin ole..." Laitoin kysymyksen Valiolle, josta kuluttajaneuvoja lähettikin vastauksen:
Maitotölkkien värit ovat hyvin kauas kantoisia eli jo 1960-luvulta asti on Valion maitoja pakattu tietyn värisiin tölkkeihin eli Valio täysmaito (aiemmin kulutusmaito nimellä) oli punaisessa tölkissä, kevytmaito tummansinisessä ja rasvaton maito vaalean sinisessä tölkissä.
Valitettavasti perusteluja kyseisten värien valinnalle ei saatu selville. (Harmi.) Värit jokatapauksessa ovat niin vakiintuneet, että arkikielessä puhutaan luontevasti punaisesta ja sinisestä maidosta. Vaikkakin rasvaton on kyllä useimmiten puheeessakin "rasvatonta" eikä vaaleansinistä.
Mielenkiintoista on myös se, että Brittein saarilla on saatavilla samalla tavoin värikoodattua maitoa ja sinisen, punaisen ja vihreän maidon erot ovat puhuttaneet myös brittiläisillä keskustelupalstoilla. Erään vastauksen mukaan sininen on 3% rasvaprosentin "standardimaitoa", vihreä 2% ja lieneekö punainen sitten rasvatonta - erään keskustelijan mielestä: "like white water with little left except the colour".
Reilu sata vuotta sitten, kun maitopakkauksista ei tiedetty mitään, sinisellä ja punaisella maidolla on ollut vähän eri tarkoitus - Tampereen Sanomat lokakuulta 1888 (nro 122, 15.10.1888) selvittää asiaa vähän pidemmälle jutussa Outoja ominaisuuksia maidossa:
Väliin tapahtuu, että maito tuntemattomista syistä muuttuu ja saa outoja ominaisuuksia sekä oudon karwan. [...] Tawallisimpana wikana maidossa mainittakoon ensin n. s, sininen maito, johon on syynä eräs basilli (paljaalla silmällä näkymätöin eläin), joka on päässyt maitoon. Sinistä maitoa ei ole sekoittaminen hywään, terweesen maitoon, ja tätä pahaa wastaan auttaa ainoastansa että maitoa pidellessä noudatetaan mitä huolellisinta puhtautta.
Punainen maito on suorastaan werensekaista maitoa. Sattuu, nimittäin,että hiukan wertakin lähtee lehmästä maidon ohella, joka tästä tulee punaisen ja wastenmielisen näköiseksi. Tämä tauti lakkaa tawallisesti itsestään muutaman päiwän kuluttua. Punaista maitoa ei myöskään saa sekoittaa terweiden lehmäin maitoon; waikka tuo punainen maito ei olekaan terweydelle wahingollinen, ei se kuitenkaan kernaasti kiihoita kenenkään ihmisen ruokahalua. Sitä wastoin woi punaista maitoa juottaa wasikoille ja sioille.
Tänään Genevessä tulee myyntiin jalokivimaailman harvinaisuus: platinatimanttisormus, jonka kruunaa vaaleanpunainen 24,78 karaatin timantti. Timantti on ollut suurelta yleisöltä piilossa yli puoli vuosisataa, siitä saakka, kun newyorkilainen jalokivikauppias Harry Winston myi sen yksityiselle keräilijälle. Värin, koon ja puhtauden lisäksi siitä tekee harvinaisen vaaleanpunaisille timanteille epätyypillinen leikkaus. Timantti on voimakkaan vaaleanpunainen. Gemological Institute of America (GIA) on luokitellut sen termillä Fancy Intense Pink.
Sothebyn huutokauppakamari odottaa tänään uutta timantin huutokauppahinnan maailmanennätystä - timantin myyntihinnaksi on arvioitu jopa 38 miljoonaa dollaria. Edellinen ennätys timanttihuutokaupassa syntyi noin kaksi vuotta sitten, joulukuussa 2008, kun Christie's -huutokauppakamari myi sinisen Wittelsbach-Graff -timantin yli 24 miljoonalla dollarilla.
Coloriastosta löytyy muutamakin juttu toissavuosisadan hihhuleista ja herätysliikkeistä. Jutuissa on keskitytty suurilta osin kertomaan yleisesti kummastustakin herättäneistä liikkeistä, mutta myös väri on saanut jutuissa huomiota. Tapio-lehti vuonna 1869 tarkkaili siniwärikiihkon hirmuisia vaikutuksia etenkin Savon naisissa:
Noin kolmekymmentä wuotta takaperin nähtiin wielä Sawon naisten kantaman halpawärisiä waatteita, jotka kyllä kirjavuudellansa wetiwät tarkastajain silmät puoleensa, sillä niissä loisti yhtaikaa walkoinen, keltanen, waalian-sininen ja monta muuta eri-wäriä, mutta ne oliwat kuitenkin huokeata laatua. Wärjärit Sawossa ja Karjalassa eiwät siihen aikaan tarwinneet paljon tuota kallista siniwäriä, eikä siis rahat sen kautta huwenneet ulkomaille. Waimon puolet oliwat silloin terweitä, iloisia ja punakoita, juuri kuin kedonkukkaiset, eiwätkä milloinkaan näyttäneet synkkämielisiltä. Mutta sitte kuin se mainio heränneiden herra Paawo Ruotsalainen Nilsiän pitäjäässä, alkoi saarnaamaan semmoista parannusta, jonka tuntomerkit oliwat enimmästi waatteissa, niin siitä ajasta sai siniwäri armonsa Sawossa ja Karjalassa. (Siniwäri ja hengelliset-liikkeet Sawossa. Tapio 4, 23.1.1869)
Kirjoittajan huolena oli etenkin sinisen värin suosio herätysliikkeiden keskuudessa ja tuontivärin runsaan ostelun vaikutus talouteen: sininen värihän oli kaikki tuontiväriä ja kaikki ulospäin menevä köyhdytti Suomen köyhää kansaa. Mielenkiintoista tässä huolessa on se, että alunperinhän herätysliikkeiden pointtina oli suosia ei-näyttäviä värejä - mustaa, harmaata, tummansinistä - ja pyrkiä pois kaikista muotivillityksistä ja turhuuksista - silloisesta kulutusjuhlasta ja ehkä myös vaatetukseen liittyvistä luokkaeroistakin. Vaatteiden materiaalit valmistettiin mahdollisimman pitkälle omavaraisesti: omista hampuista, pellavista, villoista ja nahoista. Sininen väri piti muutoin kotokutoiseen vaateparteen ostaa ja se tunnettiin myös nimellä mariansininen. Mutta edullisesta ja vaatimattomasta asusta alkoikin vähitellen muodostua asu, joka valmistettiin tiukkojen säädösten mukaan ja lopputuloksena alkoi muotoutua tummansininen univormu, jonka värjäämiseen sinistä väriä kului runsaasti.
Jo edellisessä olemme näyttäneet sen turhuuden ja wahingon mitä siniwäri-kiihko waikuttaa kansassa; waan siinä ei ole kyllä, että rahat sen kautta hupenewat ulkomaille, eikä siinä, että työtä ja waiwaa uhrataan sen saamiseksi arwaamatoin määrä, mutta sama kiihko waikuttaa paljon tapain turmiota Sawon naisissa. Äitit tyttönensä harjoittamat sen tähden paljon kotowarkautta, josta seuraa taloudessa, sekä yhteistä wahinkoa että perheellistä riitaisuutta. Ja kaikki nämät onnettomuudet näyttäwät waan wuosi-wuodelta enentymän ja lisääwän turmiota maakunnissa, joiden poistamiseksi olisi siis jo tarpeellinen ruweta käyttämään soweliaita keinoja. (Siniwäri ja hengelliset-liikkeet Sawossa., osa 2, Tapio 5, 30.1.1869)
Neljä vuotta myöhemmin Uusi Suometar käsitteli herätysliikkeen ja värin yhteyksiä täysin eri näkökulmasta: Viipurin alueella, Nokkalan peili-tehtaan väestön keskuudessa levinnyt hengellinen liike tuomitsi punaisen pahana värinä - eikä kirjoittaja kaida näyttämästä sympatiaansa "wäriparkaa" kohtaan:
Tämän liikkeen "kokonaisena" ollessa oli sen suosijoilla pian yleinen tapa wihata muutamia waatteita wärinsä suhteen. Niillä ajoilla, näet, oli pian yleiseen talonpoikaisen waimowäen waatteukseen kuuluwa tulipunainen liiwi, sekä myöskin melkeen samankarwaiset huiwitkin muodissa. Tämä wäriparka tuli kohta niin wihatuksi, etta kiiruun kaupassa lennätti kukin "kääntynyt" sen-wärisen liiwinsä "painajien" käsiin muuksi wäriksi muutettawaksi, tahi myödä sukasi sen n. s. suruttomille syntisille. Lapsiinkin koettiwat he saada istutetuksi kauheaa kammoa tuota wäriparkaa kohtaan; niille nimittiwät he punaista hirmunimellä: "kadotuksen tuli". (Hengellisistä liikkeistä Wiipurin seuduilla., Uusi Suometar 125, 24.10.1873)
Varsin mielenkiintoista lukemista on myös Päivi Räsäsen Käsityötieteen pro gradu -tutkielma vuodelta 2001, Koreuden ryysyt ja valkeat vaatteet - pukeutumisnormit Lars Levi Laestadiuksen saarnoissa vuosilta 1845-1860 (aukeaa pdf-tiedostona). Sen mukaan Laestadiuksen saarnoista tulee voimakkaasti esiin se, että koreus ja komeus ovat syntiä, tai vähintään paheksuttavia asioita - ja erityisesti naisväen heikkous. Koreutta hyvässä löytyy vain viattomuuden valkoisista vaatteista, jotka kuoleman jälkeen saa taivaassa itselleen. Yksittäisiä värejä ei sinänsä mainita ja Räsänen huomauttaakin: Toisin kuin voisi punaisen värin ylellisyysluonteesta päätellen olettaa, Laestadius ei saarnoissaan suoraan paheksu punaista väriä. Paheksuttavina asioina mainitaan saarnoissa mm. "mustat kengät" ja "mustat saappaat" - kaikki liika komeilu ja koreilu - mutta yllättäen tanssia paheksuva pappi lupaa saarnassaan taivaan tien kulkijoille määränpäässä jopa punaiset tanssikengät.
Hyvistä aikomuksistani huolimatta en ole saanut koottua lempivärikyselyn tuloksia kunnolla sellaiseksi raportiksi kuin miksi olen aikonut ne koota - mikä ei tarkoita sitä, että olisin hylännyt projektit. Aika vain ei kiusallisesti tunnu antavan periksi. Tulokset ovat kuitenkin kaikki tallella ja toivoakseni lähiaikoina saan venytettyä jo lähetettyjä (ja tietenkin uusia) vastauksia erilaisiksi tilastoiksi. Muistaakseni ensi vuoden aikana alkaa lähestyä kyselyiden kymppivuotinen - joten eikös kymmenen vuotta ole melkoisen hyvä otanta-aika...?
Jospa jostain löytyisi myös rahoitusta (tai vapaaehtoisvoimia) moisten kyselyiden nykyaikaistamiseen. Mokomat ovat tällä hetkellä toteutettu vain perinteisellä lomakeformaatilla, mutta tietokannatkin voisi jossain vaiheessa ottaa käyttöön :)
Olen harmissani katsellut, kuinka kiireet ovat syöneet aikaa Colorialta ja Coloriastolta. Onneksi kumminkaan ei tarvitse olla yksin: kiitos palautteesta ja kannustuksesta. Ja ennenkaikkea: kiitos materiaalista, jota itselläni ei olisi ollut mahdollisuutta saada Coloriastoon.
Reilun kuukauden aikana Coloriastossa on julkaistu mm. Martti Kujansuun lähettämä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran 1888 julkaisema Todenperäinen Wäri-Kirja. Ohjeita ja neuwoja kotiwärjyyn -opus, josta nykyvärjärit voivat tulkata itselleen ohjeita yli 120 vuoden takaa.
Paavo Anttilan luvalla Coloriastossa julkaistiin hänen äitinsä, tekstiilitaiteilija Eva Anttilan kirjoittama ja Käsiteollisuus-lehdessä vuonna 1925 julkaistun teksti Hiukan värien merkityksestä.
Syyskuun lopussa Ellinor Ivalon perikunta myönsi luvan hänen Kotiliedessä samana vuonna julkaistun tekstin Jaavalaisista aidoista batik-töistä julkaisuun.
Näiden lisäksi syyskuun ja lokakuun aikana Coloriastoon on tullut useampia englannin- ja ruotsinkielisiä tekstejä, mm. indigovärjäysresepti.
Laitoin linkit Colorian Facebook-sivulle, mutta ei liene pahitteeksi laittaa tännekin: YLEn Areena on syys- ja lokakuun aikana herkutellut väreillä ihan kiitettävästi. Harmillista, ettei palvelussa ole upotustoimintoa, mutta linkitetään perinteisesti.
Olotila: Luonnonvärien uudet ominaisuudet?
Luonnon omista väriaineista voidaan saada aikaan lähes kaikki sateenkaaren värit. Luonnollisia väriaineita tutkitaan erityisellä mielenkiinnolla, koska osa synteettisistä väriaineista on terveydelle haitallisia, karsinogeenisia. Haastateltavana dosentti Riikka Räisänen Helsingin yliopistosta, toimittaja Marjo Harju, Prisma Studio.
Julkaistu: 5.10.2010 klo 15.43 http://areena.yle.fi/video/1333764
Myrkkysieni antaa punaisen värin
Hyvä sienivuosi helpottaa villalankojen värjäystä. Värjäykseen käytetään yleensä myrkyllisiä sieniä, joista saa lankoihin punaisen eri sävyjä kun taas kasvit antavat lähinnä vihreän ja ohran värejä.
Julkaistu: 13.10.2010 http://areena.yle.fi/video/1355659
Esitysaika on kaikissa yllämainituissa jutuissa rajaamaton.
Pakkohan tästä on kirjoittaa. Suomen Big Brother -talossa on menossa Tervetuloa Jeboulandiaan -viikkotehtävä. Sen sijaan, että asukkaat pistettäisiin raatamaan päättömien keskittymistä tai fyysistä rääkkiä vaativien tehtävien keskellä, ilmeisesti tavoitteena on ahdistella talon asukkaat nurkkaan makeudella. Tehtävänä on pitää hauskaa!
...Ympäristö on vaaleanpunainen ja täynnä pehmoleluja, tarjolla on mielettömät määrät sokerista ja makeaa ja talossa soivat ylihilpeät lastenlaulut.
Neljän tunnin kuluttua Elisabet totesi voivansa pahoin ja ihmetteli: Voiko väri oikeasti vaikuttaan näin?
Colorian vieraskirjaan oli tullut kysymys violetin ja lilan sävyistä ja koska tätä aika ajoin muutenkin ihmetellään, päätin laittaa vastaukseni myös tänne. Itselläni ei ole tästä kovin paljon tutkittua tietoa, joten jos jollakin on tarjota enemmän tai vähemmän tieteellisiä artikkeleja näiden värien näkemisestä ja sanojen kokemisesta, otan niitä mielelläni vastaan - kuten myös kommentteihin muidenkin näkemyksiä ko. sanoista.
KYSYMYS: Violetti ja lila. Eivätkö nämä vain ole kaksi eri "sekoitus"väriä? Toinen enemmän siniseen taipuva ja toinen enemmän punaiseen.
Kaveri sanoo, että violetti on enemmän sinisen sävyinen ja lila enemmän punaisen sävyinen.
Itselläni lyö nyt tyhjää, että kumminpäin? Joka tapauksessa olen aina mieltänyt ne kahdeksi eri väriksi.
VASTAUS
Värejä ei ole virallisesti määritelty mihinkään suuntaan, mutta aika moni tulkitsee violetin enemmän siniseksi kuin purppuran, joka mielletään taas punertavaksi (ehkä johtuen siitäkin, että suomenkielessä on myös sana "purppuranpunainen"). Lila on ehkä epäselvin värisävy: yleensä se vain tuntuu tarkoittavan mitä tahansa violetin sävyä (keskivioletti tai siniseen tai punaiseen taittuva), mutta vaaleampaa sellaista. Mm. englannissa "lilac" tarkoittaa syreeniä, eli liilan voisi varmaan tulkita syreenin väriseksi - ja syreeneitähän on sekä punertavia että sinertäviä (muun muassa).
Englanninkieli on vähän muutenkin sekoittanut pakkaa: englanninkielessä eniten käytetty violettia tarkoittava sana ei ole violet vaan "purple", ja englanninkielessä "purple"-sana ei viittaa mitenkään punertavaan sävyyn, vaan ihan yleisesti violettiin. "Violet" taas tarkoittaa orvokkia, eli sen voisi suomentaa "orvokin värinen" - väriskaalaltaan se tuntuu olevan aika samalla tavalla ymmärretty kuin "purple"-sanakin.
EDIT: Huomasin, että Wikipediassa englanninkieliset värit määritellään näin:
Purple is a general term used in English (Australia, Canada, New Zealand, UK and USA) for the range of hues of color occurring between red and blue. - eli "Purppura on yleinen termi, jota käytetään englanninkielessä (Australia, Kanada, Uusi-Seelanti, Iso-Britannia ja USA) punaisen ja sinisen välissä oleville sävyille." (http://en.wikipedia.org/wiki/Purple)
As the name of a color, violet (named after the flower violet) is synonymous with a bluish purple. - eli "Värin nimenä violetti (nimetty orvokin mukaan) on synonyymi sinertävälle violetille". (http://en.wikipedia.org/wiki/Violet_(color))
Lilac is a color that is a pale tone of violet that is a representation of the average color of most lilac flowers. It might also be described as light purple. - eli "Lila on haalean violetti väri, joka on yleinen useimmissa syreeninkukissa. Sitä voidaan kuvata myös vaaleanvioletiksi." (http://en.wikipedia.org/wiki/Lilac_(color))
Purppura eli punavioletti on, eri sävyineen, ainoa(lähde?) luonnossa esiintyvä väri, jota ei ole spektrissä. (http://fi.wikipedia.org/wiki/Purppura)
(Viimeisin, eli purppuraa käsittelevä määrittely on aika käsittämätön. Yleisesti sanotaan, että RUSKEA on väreistä ainoa, joka ei spektrissä näy... Mutta tämä on sitten ihan toisen jutun arvoinen asia...)
Lapin yliopistossa opiskeleva Riikka Koistinen tekee gradua luonnonväreillä värjätyn tuotteen kokemisesta ja toivoo saavansa luonnonvärituotteita käyttäneiltä kuluttajilta kommentteja luonnonväreillä värjätyn tuotteen tarjoamista käyttäjäkokemuksista.
----------------------------
Kirjoita osoitteeseen rkoistin(at)ulapland.fi
Kuinka hyvin värit ovat kestäneet käytössä?
Ovatko ne haalistuneet, muuttuneet vai säilyneet muuttumattomina?
Irtoaako väriä pesussa tai hankauksessa? Oletteko käyttäneet luonnonväreillä värjättyä tuotetta kuten kaupasta ostettua vai oletteko käsitelleet sitä hellävaraisemmin esimerkiksi pestessänne sitä?
Jos olette käsitelleet luonnonväreillä värjättyä tuotetta hellävaraisemmin, onko se johtunut materiaaleista, väristä vai siitä, että olette kenties tehneet tuotteen omin käsin ja sillä siksi on suurempi arvo, ettekä halua vahingossakaan lyhentää sen käyttöikää?
Onko esille noussut ongelmia, joita kaupasta ostetuissa tuotteissa ei ole?
Suomalaistutkimus paljastaa pöllöjen värimuutoksen syyn. Nanomaali antaa pinnalle uusia ominaisuuksia. Tietokoneohjelma simuloi eläinten värinäköä. Minkä väriset tähdet tuikkivat avaruudessa? Tieteen ajankohtaisohjelma.
Tänään löysin Firenzessä Via della Ochella sijaitsevasta, englanninkielisiä pokkareita myyvästä ja varsin mielikuvituksellisesti nimetystä Paperback Exchange -liikkeestä Michel Pastoureaun kirjan Black, The History of a Color. Se on varsinainen aarre, johon en ole aiemmin törmännyt, vaikka alkuperäinen ranskankielinen Noir, histoire d'une couleur on julkaistu jo 2008 ja tämä englanninkielinenkin painos viime vuonna. Pastoureaulta on ilmestynyt muitakin väriin liittyviä kirjoja, mutta tämä musta kirja on formaatiltaan hyvin samanlainen kuin hänen aiemmin kirjoittamansa kirja sinisestä, Blue. On siis toivoa, että tällä formaatilla julkaistaisiin tulevaisuudessa myös muista väreistä vastaavanlaisia kirjoja.
Huomasin, että kirjakaupassa oli tuo edellinen, sinistä käsittelevä kirja hyllyssä myös pelkän tekstin sisältävänä edullisena pokkariversiona, mutta jos vain mahdollista, niin nämä kirjat kannattaa hankkia ihan kovakantisina versioina. Ulkoasultaan ne lähentelevät ehkä vähän coffee table -kirjojakin, mutta vaikka kuvat ja kuvitus ovatkin upeita, myös teksti on ajatuksella kirjoitettua ja tutkiskelevaa, paljastaen monia pieniä suuria tarinoita värien taustalta.
Musta kirja jakautuu viiteen osaan (In the Beginning Was Black, In the Devil's Palette, A Fashionable Color, The Birth of the World in Black and White ja All the Colors of Black), jotka kukin sisältävät kuudesta yhdeksään lukua, joissa kussakin esitellään yksi näkökulma.
Sinisestä kertovan kirjan ostin aikanaan Helsingin Akateemisesta - löytyisiköhän tämäkin aarre sieltä? Jos ei, niin varmasti verkkokaupoista löytyy.
Monen luonnonväreistä pitävän lempiblogeihin kuulunee hattisharrastaa.blogspot.com, jossa Hattis todenteolla harrastaa värjäystä :)
Nyt Hattis-Leenan tuotoksia voi käydä livenä ihailemeassa: Värejä luonnonmateriaaleista -näyttely on esillä Nokialla Linnavuoren kirjastossa (Linnavuorentie 12 37240 Linnavuori) elokuun ajan. Kirjaston aukioloajat: Maanantai klo 13.00-19.00. Tiistai klo 10.00-16.00. Keskiviikko klo 09.00-12.00. Torstai klo 13.00-18.00 Perjantai klo 12.00-16.00.
Näyttelyssä esillä laaja kirjo erilaisilla luonnonmateriaaleilla värjättyjä lankoja sekä langoista puikoilla ja kinnasneulalla neulottuja käsitöitä.
...kertoo meille YLE uutisessaan, jonka ingressi kuuluu näin: Punaisiin vaatteisiin pukeutuneet miehet vetoavat naisiin muita värejä käyttäviä miehiä enemmän, paljastaa tuore tutkimus. Tutkimukseen osallistuneet naiset pitivät punaisia vaatteita käyttäviä miehiä muita seksikkäämpinä. Hullaantumisesta huolimatta "naiset eivät pitäneet punaisiin pukeutuneita miehiä mukavina, kiltteinä tai sosiaalisina."
...taisin löytää yöpymispaikan ensi kesän reissulleni. Tuntuu, että näin hotellin nimestä vilauksen jossain muuallakin ihan pieni aika sitten, mutta silloin vain ohitin - ja nyt, kun etsin sopivia majapaikkoja pienelle luksukselle, hakutuloksista pomppasi esiin värihotelli. Jos jollakin on kokemusta tästä tai jostakin muista hienoista värillisistä majoitusvaihtoehdoista, mielelläni kuulisin kommentteja...
Jos käytät twitteriä, mikset samantien twiittaisi värinä? Tweeting Colors -sivusto koostuu väripalkeista, joita ihmiset ovat twiitanneet ohjelman avulla.
Käy ensin tsekkaamassa väri ja sen nimi projektin värikartasta www.tweetingcolors.com/colorchart.html ja sen jälkeen twiittaa se sekä kanava #tweetcolors. Twiittivärisi leveyttä voit säätää valitsemalla numeron 1-20 väliltä (pienin on ohuin.)
Itse twiittasin: OrangeRed 10 #tweetcolors - twiittaukseni punainen viiva on kuvassa.
Chronometric on ilmaiseksi ladattavissa oleva selain, joka näyttää, millaiselta tämä normaali näkymä näyttää värisokean silmin:
Noin kahdeksan prosenttia miehistä ja kolmisen prosenttia naisista kärsii jonkinasteisesta "värien vajaanäöstä". Monilla värisokeus on niin heikkona, että monet elävät elämänsä läpi huomaamatta sitä - mutta osalla värisokeus haittaa merkittävästi arkipäivän värikoodatusta elämästä selviämistä.
Etenkin graafisille suunnittelijoille Chronometric-selain on loistava apu, mutta kyllä muillekin tekee hyvää nähdä, millaisena maailma voi näyttäytyä.
Itseäni hieman häiritsee lataussivuston ääretön simppeliys: tekijöistä ei ole mitään tietoa; mutta ainakin verkossa palaute on ollut positiivista, joten tuskimpa tässä mitään virusta on mukana...
Grey is out. Gloom is gone. It’s time to live our lives in colour. - Harmaa on out. Synkkyys on poissa. On aika elää elämämme väreissä julistaa Let's Colour -projektin sivu. Projektin takana ovat maalimerkit Dulux, Dulux Valentine, Coral ja Marshall ja hienovaraisena missiona levittää väri kaikkialle maailmaan - to spread colour all over the world.
Huolimatta projektin ilmiselvästä mainosarvosta, se suorastaan houkuttelee. Yhteisömedioita hyväksi käyttäen projekti etsiytyy reaalimaailman yhteisöihin, kehottaa ottamaan pensselit tassuun ja yhdessä maalaamaan tylsän värinen aika jollain kirkkaalla värillä. Kieltämättä Flickrstä löytyy aika hienoja esimerkkejä - ja hauskuutta ennen kaikkea. Ja projektin blogista www.letscolourproject.com/blog kaikenlaista muutakin värikästä!
Järjestyksessään viidenneet pottupainofestarit järjestetään 13.-15.8.2010 Laupassa Virossa. Mukaan mahtuu 30 ihmistä; ennakkotietoja tai -taitoja ei tarvitse. Alla tiedot enkuksi ja linkki tapahtumaan!
[Yksityiskohta Mirja Majevskin kuvasta
*5th International Potatoprint Festival August 13-15th 2010 Laupa village, Türi parish, Järva county, Estonia
We expect 30 participants, prior registration required. Everyone is welcome to register on "first come, first served" basis, no limitations regarding age, education, gender, nationality, etc.
Registered participants will be granted catering and accommodation. Not registered participants are also welcome to print and/or watch in case they organise their own accommodation and catering.
All necessary equipment for printing (potatoes, carving knives, papers, paints, textile, brushes, sponges, pencils, pens, etc.) are available on the spot. We also have textile paints for printing, you are welcome to bring your own textiles or clothing for that purpose. Also all creative solutions involving print, potatoes or environment are welcome! Land art, performance, photos, etc. can be made. If additional equipment needed for executing your ideas, please bring it with you.
Mettumaariksi koristetaan piha, paraiten portaan kumpiki puoli, koivuilla. Tytöt sitovat (binda) mettumaari-aattona, tutkiakseen onnensa kohtauksia seuraavan vuoden alla. Tämä sitominen käy yleisellä tavalla. Kasvavia olkia katkaistaan solmujen yläpuolelta. Sitte sidotaan oljen ympäri erivärisiä lankoja. Joka värillä on muka merkityksensä. Mettumaari-aamuna menee tyttö sykkivällä sydämellä tulevaisuuttansa näkemään. Usein eivät löydä langan merkkiäkään, sillä poikain työ on aattoiltana niitten vakoileminen ja hävittäminen. Jos kaikki on paikoillaan, niin sanoo langan värin merkitys siinä sitomisessa, jossa oljen sydän on hiukan kasvanut, tyttöparan vuoden onnen. Vehnäinen lanka merkitsee rakkautta, vaaleanpunainen kruunua, sininen uskollisuutta, punainen rehellisyyttä, sinervä rikkautta, keltainen rukkaisia, valkoinen ruumista ja musta surua.
Johan Reinhold Aspelin: Kertomus Maalahden pitäjästä. Asukkaat toiminensa. Suomi, n:o 6.1866.
- Kesän parhaat värit löytynevät luonnosta... Hyvää juhannusta!
The Open Colour Standard -projektin tavoitteena on luoda kaikille saavutettavissa oleva, ilmainen ja globaali väristandardi. Painoteollisuudessa on käytössä melko laajasti Pantonen rekisteröimät spottivärit, joiden käyttöä ei ole saanut esim. verkon ilmaisjakeluohjelmiin upotettua - tällä hetkellä spottivärien käyttö F/LOSS-grafiikkaohjelmissa (eli free- ja open source -ohjelmissa) on käytännössä. Tällä hetkellä hankkeen kohderyhmänä on kaksi porukkaa: spottivärejä työssään käyttävät design- ja painoalojen ammattilaiset sekä tutkijat, jotka tällä hetkellä käyttävät tutkimustyötään yksityisiä (eli rekisteröityjä, lisensoituja ja maksullisia) värimäärittelystandardeja.
Jyväskylässä järjestettävä tapahtuma sisältää luentopäivän kaikille väristä kiinnostuneille torstaina 10.6. sekäkoko perheelle suunnatun tapahtumapäivän lauantaina 12.6.2010. Tapahtumalla juhlitaan värikkään alkukesän lisäksi Jyväskylän keskustassa sijaitsevan Halosen talon 100-vuotista sekä värisivusto Colorian 10-vuotista taivalta.
Luonnonvärit livenä -tapahtumapäivä lauantaina 12.6.2010 klo 11-18 Halosen talon piha / Jyväskylän Grafiikkakeskus (Hannikaisenkatu 39). Halosen talon pihalla on tasatunnein työnäytöksiä. Ikonimaalari Alexander Wikström näyttää miten maa-aineksista valmistetaan väripigmenttiä. Keski-Suomen museon konservaattori Esko Ahola keittää perinnemaalia. Tiina Leinon padassa porisevat kasvit villapaidan värjäystä varten. Taidegraafikko Katri Kuuskin vedokset syntyvät perunoilla painaen. Värisivusto Colorian perustaja Päivi Hintsanen ja tekstiilitaiteilija Ulla Lapiolahti valmistavat maa- ja kasviväreistä mm. mustetta. Yleisö pääsee kokeilemaan pottupainantaa työpajassa kello 12-17.
Työnäytökset: klo 11 Katri Kuusk: Pottupainantaa temperatekniikalla (työnäytöksen jälkeen vapaa työpaja klo 12-17) klo 12 Esko Ahola: Keittomaalin valmistus klo 13 & 16 Alexander Wikström: Miten valmistan itse maavärejä? klo 15 Tiina Leino: Väripata porisee - kasvivärjäystä. klo 14 & 17 Päivi Hintsanen & Ulla Lapiolahti: Värisekoituksia
Klo 11-18 tapahtumassa vierailija voi nauttia kahvit taiteilija Kaisa Lipposen Virityspuoli-kahvilassa. Istahda, nautiskele täyteläistä kahvia, hienostunutta teetä ja oikaise kylkesi huolella prässättyillä kasviskurméilla ja ranskalaisella suklaakakulla. Kaupunkikeskustassa voi sittenkin hengähtää, nauttia luonnon kauneudesta ja kuunnella laatumusiikkia! Lisätietoa Virityspuoli-kahvilasta
Lisää väriä -tapahtuman järjestävät Jyväskylän Grafiikkakeskus, Jyväskylän kansalaisopisto, Ulla Lapiolahti ja Coloria.net. Julisteen, flyerin ja logon on suunnitellut Coloria.netissä harjoittelunsa tehnyt Meri Tuomi.
Paitsi että vanhoista kasvinnimistä löytyy joitakin tosi mielenkiintoisia juttuja, luettelon yhteydessä on myös tietoja kasvien hyötykäytöstä. Värjäämismainintoja on vain muutamia (ne on merkitty Coloriastossa julkaistuun artikkeliin lihavoidulla punaisella värillä):
Kelta, Keltoja, Jor., Teisk. (myös Keltakaunis), Äht, Artj.,Loht., Heinj.j C. Maan kelta, pm, L., Lycopodium complanatum, Färg-Lummer Riis r., Eurj., Törnr. Vareksen varpaat, Mänts., Lauk., Saarj., Piel. Virveli? Haartm. (annotinum). Tämä on ympäri maan siitä tuttu, että sillä kellataan (painetaan keltaista). Kun sinistä ja öljyä pannaan sekaan, saadaan viheriäistä.
Kelta k., Sääm., Parikk.> Hn., Anthemis tinctoria, Gulkullor, Färgkullor Keltanen, Keltasia, pm., Piel. Päivän kakkara, (en.) Raut. Päivän kakare, Piel. Punainen Päivän kakkara, Fleinj., Sakk. Harjan silmä, Tili. Vuohen silmä, Raut. (k. Nappi k., Papin k.), Kuop. Ploomun- t. Loomun k., pm., Kiv. Sauramen, -man k. (oikeen: Saaronin kukka), Kiv. Soaramen A.,Raut. (k. Pääskyn k.). Heinjoella kellataan näin: langat kuivataan, sitte huhmaressa survotaan Kellat hienoksi kun jauhoja, keitetään ja pannaan happanemaan, ruisjauhoja sekaan. Sitte, kun on hapanta, sinne pannaan langat pari kolme yöksi ja keitetään uudestaan koivun lehdillä taikka Päivän kakkaroilla - "niin ei lähe se keltainen". Tämä lankojen keltaminen ei ole tavallinen Viipurin läänin Savakoilla, vaan ainuvastaan Äyrämöisillä.
Matara, Jääsk., Antr., Heinj., Räis. (myös: verum), Höll. (?), Rvll., Galium boreale, Färggräs. Hepo-matara, Ves'ahmalo h., pm., Heinj. Rieska-heinä, Rvll. Terva h. Keur. Maran, Madarad, Maitsed, Vir. Maaderaasek, Lapp., Sjögr. Mataran juurilla painetaan joka paikassa "Mataranpunaista", "eikä lähde sen väri"! Vanhoissa runoissa mainitaan tätä painanta usiasti, esim. tässä tyttöjen laulussa, joka Itä-suomessa ja Ritvalan Pyhävietossa on tuttu: "Lähtekääm, sisot, sinelle, Keltaheinään, me kälykset, Mataraan, me morsiamet" jne.
Ilmeisestikään värimorsinko ei ole ollut enää suuri hitti, sillä kirjassa mainitaan vain Tillanzin maininta, eikä mitään sen käyttämisestä värjäämiseen:
Kirjasta löytyi myös suhteellisen mielenkiintoinen anekdootti suomalaisesta kahvista;
Kohvi papu, t. Kahvipapu, mp., Lupinus angustifolius ja linifolius. Karvas-papu, M. jm. Tätä papua istutetaan talonpojilta jo paljo ja luullaan olevan oikiata Arapian kohvetta; yhtä hyvältä monen mielestä taitaa maistuaki. Merkillistä on että Karjalaiset ja Viipurin puoliset tätä ainetta nimittävät niin ikään kun Arapialaiset itse kotonansa nimittävät sitä mailman mainiota papua, se on: Kohviksi, vaikka koko Europa sitä on kääntänyt kaffeksi. — Herrasväet Suomessa huviksensa huoneessansa kasvattavat toista kasvua: Ricinus communis, jota moni heistä luulee oikiaksi Kohviksi.
- Ensinmainittu Lupinus angustifolius on sitä miltä kuulostaakin: sinilupiini (Lupinus linifolius -lupiinin hyväksytty nimi puolestaan on nykyään Lupinus angustifolius subsp. reticulatus (Desv.)Arcang. - samaa sorttia kumminkin); Ricinus communis puolestaan on risiini, jonka pavut ovat tuhansia kertoja myrkyllisempiä kuin syanidi. Eivätkä ne lupiinitkaan taida kaikkein terveellisimpiä olla... Pistää vähän miettimään...
Toisaalta, myös tämän kirjan sisältöön pitänee suhtautua lievällä varauksella muutenkin. Kirjoittaja on kommentoinut väliin mm. Salava, Add., Joku paju. Me ei ole ikänän kuullut jotakuta puuta näin nimitettävän, arvasimmeki jo sentähden valheeksi koko sen nimen.
Aikomukseni oli kirjoittaa Euroviisujen kunniaksi juttu Euroviisujen väriaiheisista kappaleista kautta aikain, mutta kuinka ollakaan: värit eivät ole olleet ihan hirmuisessa suosiossa Euroviisuissa, ainakaan kappaleiden nimissä. Voittajakappaleista en löytänyt yhtään väreihin viittaavaa laulun nimeä! Omaa pikaista tutkimustani rajoittaa suuresti se, että aikanaan laulukisailuun ei saanut ilmeisesti osallistua kuin oman maansa kielellä, eivätkä kaikki valtakieliä suosi vieläkään - ja Euroopassa näyttää olevan aika paljon kieliä, joista en ymmärrä mitään. Täydentävät ja korjaavat kommentit ovat siis enemmän kuin tervetulleita.
Joitakin värihittejä sentään löytyy.
Italian 1958 kolmanneksi sijoittunut Nel Blu Dipinto Di Blu (Siniselle maalattu sininen?) on huomattavasti tunnetumpi nimellä Volare, jolla se suorastaan sinkosi suuren yleisön suosioon.
Seuraavalla vuosikymmenellä Wienissä 1967 Luxemburgin Vicky sijoittui neljänneksi laulullaan L'amour Est Bleu (Rakkaus on sininen).
Kaksi vuotta myöhemmin Madridissa Italian Iva Zanicchi sijoittui mahtipontisella kappaleellaan Due Grosse Lacrime Bianche (Kaksi suurta valkoista kyyneltä) häntäpäähän kolmanneksitoista - tuolloin osallistujia oli yhteensä kuusitoista.
Valkoisella jatkettiin myös seuraavana vuonna 1970 Amsterdamissa, kun Ranskan Guy Bonnet sijoittui neljänneksi kilpailussa kappaleella Marie Blanche (Valkoinen Maria).
...ja sama värilinja jatkui 1971 Dublinissa kun ruotsalainen Family Four kipusi kuudenneksi kappaleellaan Vita Vidder (Valkoiset syvyydet? Valkoiset lakeudet?)
Sinivalkoinen magia päättyi vasta Haagissa vuonna 1976, kun Portugalin Carlos do Carmo esitti kappaleen Uma Flor De Verde Pinho (Vihreä männynkukka?) - ja jäi kohtuullisen kunniallisesti sijalle 12 (18 kilpailijasta).
Katri-Helena palautti kisat takaisin sinivalkoiselle linjalle Jerusalemissa vuonna 1979, kun Katson Sineen Taivaan sijoittui kisassa neljänneksitoista (tai toisin sanoen kuudenneksi viimeiseksi).
Vuonna 1981 Dublinissa Saksa melkein-voitti (eli sijoittui toiseksi) Lena Valaitisin esittämällä kappaleella Johnny Blue. Miten tuntuu siltä, etten ole koskaan kuullut tuota saksankielistä alkuperäisbiisiä vaan aina sen englanninkielisen - tai Katri-Helenan suomenkielisen? Väärin kuullut lyriikat -sivulla joku hieno yksilö on raportoinut kuulleensa kappaleen sanat väärin Pluu, pluu, plutsatipluu...
Vihdoin vuonna 1984 Luxemburgissa sveitsiläinen Rainy Day kysyi Welche Farbe Hat Der Sonnenschein (Mikä on auringonpaisteen väri) ja sijoittui sillä ansaitusti sijalle 16 - eli neljänneksi viimeiseksi.
Seuraavan kerran värit - tai oikeastaan mustavalkoisuus - pomppasi esiin vasta 1990 Zagrebissa, kun Ranska tuli toiseksi Joelle Ursullin esittämällä kappaleella White And Black Blues. Mutta tätäpä videota ei olekaan YouTubessa nähtävissä!
Uudella vuosituhannella palattiin väriin - kuinka ollakaan: siniseen. Kööpenhaminassa 2001 venäläinen Mumiy troll sijoittui kilpailun paremmalle puoliskolle Lady Alpine Blue -kappaleella.
Näiden supervärikkäiden kappaleiden lisäksi silmiini osui myös yksi sininen bändä: Blue Danube (Sininen tonava) päätyi kappaleellaan Du Bist Musik kahdeksanneksi Haagissa 1980. Tämän saatte itse tubettaa, jos tarpeeksi kiinnostaa.
Mikäli olen oikein osannut Euroviisuja tulkita, niin ensimmäiset kaksikymmentä vuotta - tai oikeastaan koko Euroviisut, jos ei lasketa yhtä vihreää, yhtä mustavalkoista ja yhtä yleisväristä syrjähyppyä - on laulettu Suomen sinivalkoisissa väreissä! Vaikka ei se enne näköjään kuitenkaan ollut :)
Jyväskylässä järjestettävä tapahtuma sisältää luentopäivän kaikille väristä kiinnostuneille torstaina 10.6. sekä koko perheelle suunnatun tapahtumapäivän lauantaina 12.6.2010. Tapahtumalla juhlitaan värikkään alkukesän lisäksi Jyväskylän keskustassa sijaitsevan Halosen talon 100-vuotista sekä värisivusto Colorian 10-vuotista taivalta.
Lisää väriä! -luentopäivä torstaina 10.6. 2010 klo 10-16 Kansalaisopiston luentosali (Jyväskylän kaupunginkirjasto, Vapaudenkatu 39–41) . Luentopäivä tarjoaa katsauksen luonnonvärien historiaan sekä tämän päivän käyttömahdollisuuksiin. Luennoitsijat ovat oman alansa asiantuntijoita ja lähestyvät luonnonväriteemaa monipuolisesti eri näkökulmista.
Ohjelma: klo 10 Päivi Hintsanen: Värikäs historia klo 11 Panu Kaila: Perinnemaalit (lounas/kahvitauko) klo 13 Tom Michelsson: Perinnetapetit klo 14 Katri Kuusk: Kartulitrüki Festivaal klo 15 Ulla Lapiolahti: Luonnonvärien käyttömahdollisuudet tekstiileissä
Luonnonvärit livenä -tapahtumapäivä lauantaina 12.6.2010 klo 11-18 Halosen talon piha / Jyväskylän Grafiikkakeskus (Hannikaisenkatu 39). Halosen talon pihalla on tasatunnein työnäytöksiä. Ikonimaalari Alexander Wikström näyttää miten maa-aineksista valmistetaan väripigmenttiä. Keski-Suomen museon konservaattori Esko Ahola keittää perinnemaalia. Tiina Leinon padassa porisevat kasvit villapaidan värjäystä varten. Taidegraafikko Katri Kuuskin vedokset syntyvät perunoilla painaen. Värisivusto Colorian perustaja Päivi Hintsanen ja tekstiilitaiteilija Ulla Lapiolahti valmistavat maa- ja kasviväreistä mm. mustetta. Yleisö pääsee kokeilemaan pottupainantaa työpajassa kello 12-17.
Työnäytökset: klo 11 Katri Kuusk: Pottupainantaa temperatekniikalla (työnäytöksen jälkeen vapaa työpaja klo 12-17) klo 12 Esko Ahola: Keittomaalin valmistus klo 13 & 16 Alexander Wikström: Miten valmistan itse maavärejä? klo 15 Tiina Leino: Väripata porisee - kasvivärjäystä. klo 14 & 17 Päivi Hintsanen & Ulla Lapiolahti: Värisekoituksia
Klo 11-18 tapahtumassa vierailija voi nauttia kahvit taiteilija Kaisa Lipposen Virityspuoli-kahvilassa. Istahda, nautiskele täyteläistä kahvia, hienostunutta teetä ja oikaise kylkesi huolella prässättyillä kasviskurméilla ja ranskalaisella suklaakakulla. Kaupunkikeskustassa voi sittenkin hengähtää, nauttia luonnon kauneudesta ja kuunnella laatumusiikkia! Lisätietoa Virityspuoli-kahvilasta
Molemmat päivät ovat maksuttomia ja yleisölle avoimia.
Lisää väriä -tapahtuman järjestävät Jyväskylän Grafiikkakeskus, Jyväskylän kansalaisopisto, Ulla Lapiolahti ja Coloria.net. Julisteen, flyerin ja logon on suunnitellut Coloria.netissä harjoittelunsa tehnyt Meri Tuomi.
Kuulin viime viikolla, kun joku kaupassa ihmetteli ystävälleen ulkomailla maatalo-B&B:ssa syömäänsä voita ja epäili sitä pilaantuneeksi, kun se oli melkein valkoista. Lieneekö ollut oikeasti pilaantunutta, vai rehellistä värjäämätöntä "talvivoita". Entisaikaan, kun voi kulki vähän pienemmän tuotantoprosessin läpi eikä tuoretta heinää ollut talvisaikaan saatavilla, kunnon kesävoi oli keltaista ja maukasta, mutta talvisaikaan voi oli todellakin väriltään melko vaaleaa (ja ilmeisesti myös vähemmän maukasta). Tämä johtui yksinkertaisesti siitä, että kesällä karja sai tuoretta karoteenipitoista syötävää niityn täydeltä. Myöhemmin, kun keksittiin keino säilöä heinää tuoreena, voi alkoi olla kesäistä myös joulupöydässä.
1800-luvulla pienten maitotilojen isäntiä kuohutti voin ja juuston väärentäminen värjäämällä: värin muuntelu nähtiin monissa paikoin lähinnä petollisena toimintana, vaikka lehdissä kuinka kirjoiteltiinkin siitä, kuinka voin ja juuston värjääminen oli jo aivan yleistä maailmalla ja keinon tarkoituksena oli nimenomaan lisätä tuotteen houkuttelevuutta ja edistää myyntiä, eikä suinkaan harhaanjohtaa ihmisiä tai väärentää kilpailutilannetta. Hetken saivat pienet meijerit ja maitotilat opetella annaton käyttöä voin ja juuston värjäyksessä, kun jo iski toinen uhka: kaiken maailman rasvoista sekoitetut margariinit. Suomelle voi oli melko merkittävä vientiartikkeli ja sitä arvostettiin "sekoituksista puhtaana" laatutuotteena, joka siis oli silkkaa itseään - eikä esimerkiksi sisältänyt talia.
Petollisen margariinin problematiikasta kirjoitettiin mm. 27.1.1892 Aura-lehdessä (21) julkaistussa Margariinitehdas Suomeen -jutussa. Siitä muutamia katkelmia:
useilla seuduilla ulkomailla on ruwettu keinotekoisesti walmistamaan halpa-arwoisempaa woin kaltaista leiwän särwintä kun woi on ollut liian kallista köyhän kansan ostaa. On käytetty palmujen hedelmistä keittämällä saatua raswaa n s. palmu-woiksi mutta enenn kaikkea eläinten raswoja,talia, ihraa ja muita semmoisia. Margariinin nimellä näitä tehtaissa walmistettuja raswoja on sitte myyty. Margariinitehtaiden tuotteet owat joka paikassa koetettu aina walmistaa niin yhdennäköiseksi kuin suinkin tawallisen meijeriwoin kanssa joka ei olekkaan mikään waikea asia, sillä käytetäänhän meijerissäkin keltaista woin wärjäysainetta että woi aina tulisi saman wäriseksi eikä kirjawaksi. Murtta margariinin walmistamisella yhdennäköiseksi kuin woi tawallisesti on, on toinenkin ihan silminnähtäwä tarkoitus, nimittäin se, että waromaton ostaja kaupassa narrataan ostamaan sitä siinä luulossa, että hän ostaa woita.[...]
[...] joku wuosi sitten nousi Pohjois-Saksassa meijerinomistajain puolelta oikea myrsky margariinin walmistajia wastaan. Tähän ei ollut syynä niin suuressa määrässä kilpailu halwemilla hinnoilla kuin epärehellinen kilpailu margariinin puolelta. Ihminen syö ruoka-aineita jotka owat monen näköisiä wäriltään, ja wäri on siis siwuseikka. Senpä wuoksi meijerien omistajat wattiwat ankaruudella ettei margariinia saisi millään muotoa walmistaa saman näköiseksi kuin woi, waan se olisi wärjättäwä punaseksi taikka siniseksi ettei sitä kukaan erehdyksessäkään ostaisi woin asemesta. Mutta margariinin walmistajat taisteliwat yhtä wimmatusti saadakseen eelleen käyttää samaa keltawäriä kuin woinwalmistuksessakin käytetään, toisin sanoen tehdä mahdolliseksi margariinin sekoittamista woihin tai suorastaan myymistä woin sijasta ilman että sitä jokainen heti huomaisi. Tuossa keltaisen wärin asiassa lienewät margariinitehtailijat päässeet woitolle koska woin ja margariinin wälillä wieläkin on sama wihollisuus kilpailussa. Toinen kokee säilyttää mainettaan puhtaana, toinen tahtoo tunkea kauppaan woi ulkomuodon ja jos mahdollista nimenkin warjolla.
Jokohan tuohon margariinin ehdotettuun siniseen väriin olisi reilun sadan vuoden aikana ehtinyt tottua?
Intilaista "block-printing" -perinnettä eli tekstiilien painamista puumuotilla esittelee Intian Amberissa sijaitsevassa Anohki-museossa kuvattu videopätkä. Pelkistettynä työnäytöksenä - ilman löpinöitä tai muzakkeja - suorastaan vangitseva.
Society of Dyers & Colourists -järjestön julkaisema AIC Colour Congress 2009 Special Issue ei vielä ole verkossa, mutta sisältö on - ja näyttää sen verran lupaavalta, että kannattaa pysyä passissa.
Kuka tahansa voi tilata verkkojulkaisun sivulla http://www.colour-journal.org/static/subscriptions.htm Lehden kaikki sisältö julkaistaan vapaana ja ilmaisena ja tilaajat saavat meiliin tiedon, kun lehti on saatavilla.
Tässä suoraan tiedotteesta lainattua:
AIC congresses cover all academic and professional fields of colour research from the arts, through to design and philosophy, and the sciences. The papers which are included in this special issue of /Colour: Design & Creativity/ reflect the multi-disciplinary theme which was created at the AIC Colour Congress 2009 with specific reference to colour in art, architecture, design, education and the environment.
EDITORIAL: AIC Colour Congress 2009 in Sydney, Australia by Nick Harkness (guest editor)
REVIEW: A Brief Classification of Colour Illusion by Akiyoshi Kitaoka
GALLERIES: History of Japanese Colour by Sachio Yoshioka
Colours of Aboriginal Australia by Walangari Karntawarra
ARTICLES: Preserving the Painted Image: The Art and Science of Conservation by Maria Kubik
Using Cellarium Software as a Creative Tool by Linda Huber
Between Glare and Abysmal Dark by Juliet Albany
Chromatic Harmony in Architecture and the Work of Artacho Jurado by João C O Cesar
Colour as a Pathway of Light: Searching the Shadow in Luis Barragan by Maria J Durão
Glazed Tiles as an Improving Element for the Environmental Quality of Urban Landscape by Carla Lobo
The Early History of White’s Illusion by Michael White
Why are Animals Colourful? Sex and Violence, Seeing and Signals by Justin Marshall
Shifting Interpretations of Interiors and Buildings: The Impact of Colour by Dianne Smith and Nur Demirbilek
Measurement of Design Impact by John Hutchings and M Ronnier Luo
A Colour Alphabet and the Limits of Colour Coding by Paul Green-Armytage
How Colour Rhetoric is Used to Persuade by José Luis Caivano and Mabel Amanda López
Täydellinen värifanaatikko valitsee tietenkin matkakohteensakin värin mukaan... Explorra-sivustolla on saatavilla värikartta, josta klikkaamalla saa ehdotuksia paikoista, joihin kannattaisi mennä tutustumaan. Värit valikoituvat kohteesta otettujen kuvien mukaan. Niinpä punaisella saa tarjolle Mauritanian hiekka-aavikkoa, New Yorkin Chinatownia ja intialaista tiikerisafaria ja taivaansinisellä merenrantamaisemia niin Islannista, Panamasta kuin Bermudaltakin.
Taiwanilaisessa videossa ei ole tekstityksiä eikä käännöksiä englanniksi ja valitettavan paljon myös haastattelusisältöä, josta kieltä osaamaton ei näin ollen tajua yhtään mitään. Mutta myös taiwanilaista muotinäytöstä, jossa kaikki tuotteet on värjätty luonnonindigolla sekä tuotteiden esittelyä. Omaan silmääni ei iskenyt mitään tavattoman innovatiivista, mutta joitakin hienoja juttuja kumminkin.
Ultramariini on outo sininen: sen lapis lazuli -kivestä jauhettu sininen väri oli aikansa kalleimpia - kultaa arvokkaampaa - mutta toisaalta, sen synteettinen versio on pigmenteistä halvimpia. Afganistan oli jo satoja vuosia sitten tärkeimpiä lapis lazulin lähteitä ja siellä kiveä mainataan edelleen - kurjissa olosuhteissa. AlJazeeraEnglishin esittämä dokumentti Lapis Lazuli mining in Sari-i-Sang in northern Afghanistan kertoo mainaajien nykytilanteesta. Melko pysäyttävää.
Toinen asiaa käsittelevä kuvilla vauhditettua audiodokumentti löytyy npr:n sivuilta, joka tarjoaa myös lisälukemista syyskuussa 2007 julkaistussa artikkelissaan Tapping into Afghanistan's Wealth of Gems.
Näiden kahden ensimmäisen dokumentin jälkeen on vaikea katsoa lapis lazuli -tuotteita kauppaavan De Meiran mainosdokumenttia täysin kirkkain silmin. Vaikka eihän siitä mihinkään pääse, että kivi ja siitä tehdyt tuotteet ovat jumalaisen kauniita.
Tässä hienosti toteutetussa dokumentissa värjäys näkyy vain yhtenä osa-alueena, mutta värikkyys kyllä koko yhdeksän minuuttisen dokumentin läpi. Dokumentti kertoo erityisesti Intian käsinkudotuista tekstiileistä ja rikkaasta tekstiiliperinteestä ja tavoista ja uskomuksista, jotka tekstiilikulttuuriin liittyvät.
'Tana Bana' created for the Ministry of Textiles during the release of 'Handloom Mark' in Delhi on June 27the by the Prime Minister of India.
Perhosen kirkkaansininen väri näkyy puolen kilometrin päähän! Morpho-perhosen siipien pintarakenne on muodostonut niin, että ne heijastavat sinistä valoa takaisin mahdollisimman tehokkaasti. Ja koska siivissä ei ole pisaraakaan sinistä pigmenttiä vaan koko väri-ilmiö johtuu rakenteesta, ei ole vaikea kuvitella kuinka perhonen on kiehtonut teollisuutta monin eri tavoin. Mm. japanilainen Morphotex-materiaali on valmistettu nailonista ja polyesteristä ja se jäljittelee perhosen siipien kudosta.
Harmillista kyllä, tämä pätkä lienee osa jotain pidempää luontodokumenttia - ja jää nyt kreditoimatta.
Hei! Olen suomen kielen opiskelija Liettuasta, kirjoitan opinnäytetyöni värien nimityksistä, sekä liettuan että suomen kielessä. Nyt tarvitsen teidän kaikkien apua, olen tehnyt kyselyn ja tavoite on saada enemmän kuin 100 vastausta, fakta on, että en tunne niin paljon suomalaisia :) siksi pyydän teitä auttamaan minua,... vastakaa minun kyselyn kysymyksiin ja jos on mahdollisuus lähettäkää kyselyn linkin ystäville (suomalaisille). Kiitoksia!! www.apklausa.lt/f/suomen-kielen-varien-nimityksien-analyysi-fv7sv9q
Albismi eli väripigmentin puutos on geenimuunnoksesta johtuva tila, jota esiintyy sekä eläimillä että ihmisillä. Albiinot eivät muodosta tyrosinaasia, jota tarvitaan melamiini-pigmentin muodostamiseen - mikä puolestaan on yhteydessä mm. näön kehittymiseen. Täysalbiinoilla on vaalea iho sekä vaaleat hiukset, kulmakarvat, ripset ja muut ihokarvat ja albiinot ovat huomattavan herkkiä auringon ultraviolettisäteilylle.
Alla olevan amerikkalaisdokumentti Albinism - The People the Challenge (yhteensä videot kestävät n. puoli tuntia) on tehty häivyttämään ennakkoluuloja albiinoja kohtaan. Pahimmin albiinoja kohdellaan monissa osin Afrikkaa, jossa valkoihoisten albiinojen ruumiinosat ovat olleet haluttua tavaraa poppamiesten keskuudessa. Nykypäivänäkin.
Japanilaisia indigovideoita löytyy koko liuta ja niitä tulee näköjään eteen, vaikkei yrittäisikään etsiä. En ihmettele: Japanissa indigovärjäyksellä on pitkät perinteet ja väri on edelleen tärkeä. Tämä video alkaa pitkällä ja rauhallisella maisemaspannauksella ja sama rauha jatkuu kuvassa läpi koko miltei kymmenminuuttisen videon. Alun rauhallinen taustamusiikki tosin vaihtuu ennen puolta väliä vähän ärsyttäväksi muzakiksi, mutta äänen voi tarvittaessa kytkeä pois: tässä ei puhuta. Sen sijaan videolla slide-infot hoitavat hienot käsin piirretyt kuvat!
ps. Olen välillä ollut ärsyyntynyt Google Chrome -selaimen kielenkäännöspalvelulle, joka tuntuu loikkivan esille aina väärissä paikoissa. Nyt tuli aiheelliseksi kokeilla ja kyllähän tämä paljon kertoo, vaikka ei oikein kirjoitettua kielioppia ole lähelläkään.
Istutukset ja luonnon indigo värit tekevät Ainoshima @ Ishigaki: La hyödynnetään lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden ja luonteeltaan Ishigaki siunattu he rakastavat paljon energiaa ja raaka-aineiden Yaeyaman luonnon indigo on indigo sininen orgaaninen sato grown'll Pie, käyminen, mikä väri, väriaine Mitä olemme johdonmukaisesti kädessä kehittämään tuotteitaan. www.shimaai.com
Vaaleanpunainen on päästetty valloilleen tässä dokumentissa, joka on esillä kahdessa eri osassa. Visuaalinen toteutus saattaa ihmetyttää rauhallisten dokumenttien ystävää, mutta tämä on tehty juuri niin kirkkaan kuplivasti kuin pinkki väri edellyttääkin. Toisessa osassa kerrotaan mm., miten väriainetta käytetään lääketieteen apuna.
Voi olla, että olen linkittänyt tämän kolmen vuoden takaisen dokumentin jo aiemminkin, mutta jos on näin, mielenkiintoinen dokumentti on syytä nostaa toisenkin kerran esiin.
Toinen aihetta käsittelevä video Drs. Cytowic and Frakowiak on Synesthesia on haastattelu, jossa synesteetikko kertoo kokemuksistaan.
Japanista Ghanaan: lyhyiden dokumenttien sarja afrikkalaisesta Kente-vaatteesta - jonka kaikki ovat varmasti nähneet ainakin televisiossa. Videoissa kerrotaan vaatteesta paljon muutakin kuin vain väreistä - mutta opimme mm. sen, että kutoja/myyjä Osei Antobre toteaa, kuinka naiset pitävät väreistä ja miehet eivät. :) Kente-vaatteet ovat olleen aikanaan suuri statussymboli ja niistä on voinut lukea arvon lisäksi myös paljon muuta, kuten kotipaikan.
Japanin kielen taitajia löytyy Colorian lukijoista takuuvarmasti vain muutamia, mutta siitä huolimatta tämä japaninkielinen video avautuu hyvin kieltä osaamattomallekin. Lyhyessä videossa näytetään silkkikotiloiden avaaminen ja värjääminen tuoreilla indigolehdillä.
Indigon käsittelystä on tullut jatkuvasti kysymyksiä. Väriä ei käytetä kuten suurinta osaa kasviväreistä, vaan se vaatii mm. pelkistämisen toimiakseen. Prosessi ei ole valtavan vaikea, mutta onhan se työläämpi kuin "normaali" kasvivärjäys, varsinkin, jos prosessi ei ole tuttu.
Natural Indigo Dye Fermentation Process 1 on ihan kelpo dokumentti indigon käsittelystä, huolimatta taustan hissimusakkitaustasta ja kohtuullisesta asenteellisuudesta synteettisiä värejä vastaan. Luonnollisestikin tässä yhteydessä mainostetaan ekofarkkuja (GoIndigoJeans), joita videon toteuttanut The Colours Of Nature Auroville Tamil Nadu India valmistaa. Kaikesta tästä huolimatta videosta saa hyvän käsityksen indigon käsittelystä.
Saman lafkan tuottama on myös videopätkät, jotka näyttävät, kuinka indigoa valmistetaan.
Harmittelen omaa kiirettäni - aiheita kirjoittaa olisi vaikka mistä, mutta tällä hetkellä aika on käynyt ahnaaksi ja on pakko keskittyä työasioihin. Onneksi verkossa on paljon mielenkiintoista sisältöä, jota voi välipalaksi ihan hyvällä mielellä tarjota. Ajatuksissani on ollut jo pitkään Colorian oman videolistan kokoaminen YouTubeen, mutta sekin on yksi niitä projekteja, joka saa odottaa hetkeä, joka sisältää enemmän aika-elementtiä. Omaa channelia ja soittolistoja sekä kirjoitusaikaa odotellessa pistän kevään aikana muutamia mielenkiintoisia värivideoita esille tänne blogiin.
In Search of Lost Colour: The Story of Natural Dyes Screen on australialaisen Contemporary Arts Median jakelussa oleva filmi, joka kertoo luonnonvärien historiasta.
Tänään on Irlannin kansallispyhimyksen, Pyhän Patrikin päivä (iiriksi Lá Fhéile Pádraig), tunnettu tuttavallisemmin englanniksi myös (St.) Paddy's Day -nimellä. 400-luvulla eläneen Pyhän Patrikin (iiriksi Naomh Pádraig) alkuperää ei tarkkaan tunneta, mutta useat lähteet mainitsevat hänen syntyneen Kilpatrickissa Skotlannissa. Alkujaan todennäköisesti Maewyn-niminen teinipoika joutui merirosvojen kaappaamana orjaksi Irlantiin ja sai isännäkseen heimopäällikkö Michun, joka toimi myös druidipappina. Kuuden vuoden orjana viettämänsä vuoden kuluttua Maewyn näki ennenunen, jossa häntä neuvottiin karkaamaan etelään, jossa häntä odottaisi vene. Maewyn pakeni tarinan mukaan unensa ohjastamana Ranskaan. Hän opiskeli luostarissa, muutti nimensä Patrikiksi ja palasi Irlantiin käännyttämään pakanakansan kristityiksi orjuudessa oppimallaan kelttiläiskielellä. Hän selitti kansalle pyhää kolmiyhtenäisyyttä kolmiapilan avulla. Patrikin käännytystyöstä Irlannissa ei ole paljoakaan vedenpitävää tietoa, mutta sen verran vaikuttavaksi miehen nimi jäi, että jo 700-luvulla häntä oli alettu nimittää Irlannin kansallispyhimykseksi.
Patrikin uskotaan kuolleen 17.3. vuonna 493 (tai 491? kuolinvuodesta ei olla varmoja) - tänään on siis hänen kuolemansa muistopäivä. Pyhän Patrikin päivää alettiin viettää yleisesti katolisen kirkon piirissä 1600-luvun alkupuolella (irlantilaisissa kirkoissa jo aiemmin) ja pyhimyksen kansansuosio on ollut aina suuri. Silti paavi ei ole edelleenkään kanonisoinut Patrickia oikeaksi pyhimykseksi, mutta siitä huolimatta hänen nimensä on useissa katolisissa kirkoissa pyhimyslistalla.
Siellä missä juhlaa juhlitaan, päivä näkyy erityisen vihreänä. Juhlakoristeluissa näkyy reippaasti mm. kolmilehtisiä apiloita (joita näkee hyvin usein myös irlantilaispubien koristeina ja shamrock on tuttu irlantilaisbaarien nimissäkin). Päivälle ei ole varsinaisesti nimettyä juhlaruokaa, mutta mikä tahansa missä on jotain vihreää koristetta ajaa asian. Päivän tunnusjuomaksi on tosin hyvää vauhtia muodostumassa olut. Alunperin kristilliseen juhlapäivään on sekoittunut kaikenlaista lisärekvisiittaa vihreään pukeutuvista irlantilaishaltioista ja padallisista kultakolikoita. Mm. Chicagossa on tullut tavaksi värjätä juhlapäivänä kaupungin läpi virtaava joki vihreäksi, vaikkakin alkujaan puolisen vuosisataa sitten värjäämisellä oli ihan järkeenkäypä syy: kaupungin saastumista tutkivat työntekijät käyttivät väriainetta tunnistaakseen viemärivuotoja joesta. Lue lisää: Vihreänä virtaa Chicago (Coloria-blogi 17.3.07) Myös Valkoisen talon suihkulähteessä on virrannut juhlapäivänä vihreä vesi. Monissa amerikkalaisissa kaupungeissa juhlaan kuuluu suuria paraateja ja monet kaupungit, Seattle mukaanlukien, maalaavat paraatireittien tiemerkit vihreiksi. New Yorkin vuosittaiseen Pyhän Patrikin päivän paraatiin osallistuu keskimäärin 150 000 ihmistä.
Pyhän Patrikin päivää on alettu viettää myös muualla maailmassa - sielläkin, missä irlantilaisia ei juurikaan asustele. Alunperin katolisesta pyhimysjuhlasta on monin paikoin tullut uusi kevään juhla, jolloin heittäydytään vapaalle - usein juominkien ja hyvän ruoan parissa.
ColourLovers heitti niin loistavalla vinkillä, että pakkohan tämä on heti passata eteenpäin - varsinkin, jos kevät jo alkaa edistyä hiljalleen kosteine keleineen. Sateenvarjoja saa missä vaan väreissä, mutta tätä en ollut aiemmin nähnyt: sateenvarjoa, joka kuivana on mustavalkoinen, mutta herää eloon sateen siihen osuessa!
Värjärin nimityksiä... Olen yrittänyt etsiä vanhoja artikkeleita, uutisia ja minkälaisia vain lehtijuttuja väreihin ja mm. värjäykseen liittyvistä asioista Coloriasto-sivulle, mutta ajoittain huomaan, että nykykieli eroaa joiltakin nimityksiltään vanhemmasta, vaikka muuten täysin ymmärrettävää onkin. Vielä 1900-luvun alun jutuissakin "kankaan painaminen" ei välttämättä tarkoita kankaan painamista siinä mielessä kuin sen nykyään ymmärrämme, vaan karkeasti sanottuna värjäys jaettiin kahteen toimintatapaan: ammatti värjärit värjäsivät tuontiväreillä, tavalliset emännät painoivat värikasvien väreillä. Kaikenlisäksi vanhemmissa lähteissä puhutaan punakarwaisesta tai wiheriän karwaisesta - missä "karwainen" on synonyymi "väriselle".
Nyt jälleen silmiini osui termi, jota en ole aiemmin kuullut. Tieto-Sanomia Suomen Kansalle -lehdessä 33 (16.8.1871) julkaistiin A. Genetzin Petroskoissa edellisessäs kuussa leimattu "Pyhä weljeni" - matkakirje, jossa lukee mm. seuraavasti:
On kuitenkin kolme suomalaista mestariakin: yksi mujuttaja (wärjäri), joka elää omassa talossa ja kaupungin ulkopuolella hywällä menestyksellä käyttää tikku-tehdasta; yksi maalari ja yksi kirjannitoja.
Genetz matkusti Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustannuksella Venäjän Karjalassa tutkimassa karjalan kieltä.
Olen saanut jo aiemmin muutamia vinkkejä siitä, että väreihin ja värjäykseen liittyviä nimityksiä oli karjalaisissa kielissä paljon ja niistä on kaikuja myös Suomen murteissa. Jos joku tietää näitä enemmänkin, ottakoon yhteyttä! Myös muut murrevinkit värilliseen sanastoon ovat tervetulleita!
Mujuttaja oli ainakin itselleni ihan uusi tuttavuus. :D
