25.5.10

Euroviisut väreissä!

Aikomukseni oli kirjoittaa Euroviisujen kunniaksi juttu Euroviisujen väriaiheisista kappaleista kautta aikain, mutta kuinka ollakaan: värit eivät ole olleet ihan hirmuisessa suosiossa Euroviisuissa, ainakaan kappaleiden nimissä. Voittajakappaleista en löytänyt yhtään väreihin viittaavaa laulun nimeä! Omaa pikaista tutkimustani rajoittaa suuresti se, että aikanaan laulukisailuun ei saanut ilmeisesti osallistua kuin oman maansa kielellä, eivätkä kaikki valtakieliä suosi vieläkään - ja Euroopassa näyttää olevan aika paljon kieliä, joista en ymmärrä mitään. Täydentävät ja korjaavat kommentit ovat siis enemmän kuin tervetulleita.

Joitakin värihittejä sentään löytyy.

Italian 1958 kolmanneksi sijoittunut Nel Blu Dipinto Di Blu (Siniselle maalattu sininen?) on huomattavasti tunnetumpi nimellä Volare, jolla se suorastaan sinkosi suuren yleisön suosioon.


Seuraavalla vuosikymmenellä Wienissä 1967 Luxemburgin Vicky sijoittui neljänneksi laulullaan L'amour Est Bleu (Rakkaus on sininen).


Kaksi vuotta myöhemmin Madridissa Italian Iva Zanicchi sijoittui mahtipontisella kappaleellaan Due Grosse Lacrime Bianche (Kaksi suurta valkoista kyyneltä) häntäpäähän kolmanneksitoista - tuolloin osallistujia oli yhteensä kuusitoista.


Valkoisella jatkettiin myös seuraavana vuonna 1970 Amsterdamissa, kun Ranskan Guy Bonnet sijoittui neljänneksi kilpailussa kappaleella Marie Blanche (Valkoinen Maria).


...ja sama värilinja jatkui 1971 Dublinissa kun ruotsalainen Family Four kipusi kuudenneksi kappaleellaan Vita Vidder (Valkoiset syvyydet? Valkoiset lakeudet?)


Sinivalkoinen magia päättyi vasta Haagissa vuonna 1976, kun Portugalin Carlos do Carmo esitti kappaleen Uma Flor De Verde Pinho (Vihreä männynkukka?) - ja jäi kohtuullisen kunniallisesti sijalle 12 (18 kilpailijasta).


Katri-Helena palautti kisat takaisin sinivalkoiselle linjalle Jerusalemissa vuonna 1979, kun Katson Sineen Taivaan sijoittui kisassa neljänneksitoista (tai toisin sanoen kuudenneksi viimeiseksi).


Vuonna 1981 Dublinissa Saksa melkein-voitti (eli sijoittui toiseksi) Lena Valaitisin esittämällä kappaleella Johnny Blue. Miten tuntuu siltä, etten ole koskaan kuullut tuota saksankielistä alkuperäisbiisiä vaan aina sen englanninkielisen - tai Katri-Helenan suomenkielisen? Väärin kuullut lyriikat -sivulla joku hieno yksilö on raportoinut kuulleensa kappaleen sanat väärin Pluu, pluu, plutsatipluu...


Vihdoin vuonna 1984 Luxemburgissa sveitsiläinen Rainy Day kysyi Welche Farbe Hat Der Sonnenschein (Mikä on auringonpaisteen väri) ja sijoittui sillä ansaitusti sijalle 16 - eli neljänneksi viimeiseksi.


Seuraavan kerran värit - tai oikeastaan mustavalkoisuus - pomppasi esiin vasta 1990 Zagrebissa, kun Ranska tuli toiseksi Joelle Ursullin esittämällä kappaleella White And Black Blues. Mutta tätäpä videota ei olekaan YouTubessa nähtävissä!

Uudella vuosituhannella palattiin väriin - kuinka ollakaan: siniseen. Kööpenhaminassa 2001 venäläinen Mumiy troll sijoittui kilpailun paremmalle puoliskolle Lady Alpine Blue -kappaleella.


Näiden supervärikkäiden kappaleiden lisäksi silmiini osui myös yksi sininen bändä: Blue Danube (Sininen tonava) päätyi kappaleellaan Du Bist Musik kahdeksanneksi Haagissa 1980. Tämän saatte itse tubettaa, jos tarpeeksi kiinnostaa.

Mikäli olen oikein osannut Euroviisuja tulkita, niin ensimmäiset kaksikymmentä vuotta - tai oikeastaan koko Euroviisut, jos ei lasketa yhtä vihreää, yhtä mustavalkoista ja yhtä yleisväristä syrjähyppyä - on laulettu Suomen sinivalkoisissa väreissä! Vaikka ei se enne näköjään kuitenkaan ollut :)

24.5.10

Lisää väriä! - luonnonvärit livenä


Väritapahtuma Jyväskylässä to 10.6. ja la 12.6.

Jyväskylässä järjestettävä tapahtuma sisältää luentopäivän kaikille väristä kiinnostuneille torstaina 10.6. sekä koko perheelle suunnatun tapahtumapäivän lauantaina 12.6.2010. Tapahtumalla juhlitaan värikkään alkukesän lisäksi Jyväskylän keskustassa sijaitsevan Halosen talon 100-vuotista sekä värisivusto Colorian 10-vuotista taivalta.

Lisää väriä! -luentopäivä torstaina 10.6. 2010 klo 10-16
Kansalaisopiston luentosali (Jyväskylän kaupunginkirjasto, Vapaudenkatu 39–41) .
Luentopäivä tarjoaa katsauksen luonnonvärien historiaan sekä tämän päivän käyttömahdollisuuksiin. Luennoitsijat ovat oman alansa asiantuntijoita ja lähestyvät luonnonväriteemaa monipuolisesti eri näkökulmista.

Ohjelma:
klo 10 Päivi Hintsanen: Värikäs historia
klo 11 Panu Kaila: Perinnemaalit
(lounas/kahvitauko)
klo 13 Tom Michelsson: Perinnetapetit
klo 14 Katri Kuusk: Kartulitrüki Festivaal
klo 15 Ulla Lapiolahti: Luonnonvärien käyttömahdollisuudet tekstiileissä

Luonnonvärit livenä -tapahtumapäivä lauantaina 12.6.2010 klo 11-18
Halosen talon piha / Jyväskylän Grafiikkakeskus (Hannikaisenkatu 39).
Halosen talon pihalla on tasatunnein työnäytöksiä. Ikonimaalari Alexander Wikström näyttää miten maa-aineksista valmistetaan väripigmenttiä. Keski-Suomen museon konservaattori Esko Ahola keittää perinnemaalia. Tiina Leinon padassa porisevat kasvit villapaidan värjäystä varten. Taidegraafikko Katri Kuuskin vedokset syntyvät perunoilla painaen. Värisivusto Colorian perustaja Päivi Hintsanen ja tekstiilitaiteilija Ulla Lapiolahti valmistavat maa- ja kasviväreistä mm. mustetta. Yleisö pääsee kokeilemaan pottupainantaa työpajassa kello 12-17.

Työnäytökset:
klo 11 Katri Kuusk: Pottupainantaa temperatekniikalla (työnäytöksen jälkeen vapaa työpaja klo 12-17)
klo 12 Esko Ahola: Keittomaalin valmistus
klo 13 & 16 Alexander Wikström: Miten valmistan itse maavärejä?
klo 15 Tiina Leino: Väripata porisee - kasvivärjäystä.
klo 14 & 17 Päivi Hintsanen & Ulla Lapiolahti: Värisekoituksia

Klo 11-18 tapahtumassa vierailija voi nauttia kahvit taiteilija Kaisa Lipposen Virityspuoli-kahvilassa. Istahda, nautiskele täyteläistä kahvia, hienostunutta teetä ja oikaise kylkesi huolella prässättyillä kasviskurméilla ja ranskalaisella suklaakakulla. Kaupunkikeskustassa voi sittenkin hengähtää, nauttia luonnon kauneudesta ja kuunnella laatumusiikkia!
Lisätietoa Virityspuoli-kahvilasta

Molemmat päivät ovat maksuttomia ja yleisölle avoimia.

Lisätietoa ja tarkentuva ohjelma: www.coloria.net/lisaavaria

Lisää väriä -tapahtuman järjestävät Jyväskylän Grafiikkakeskus, Jyväskylän kansalaisopisto, Ulla Lapiolahti ja Coloria.net. Julisteen, flyerin ja logon on suunnitellut Coloria.netissä harjoittelunsa tehnyt Meri Tuomi.

Tervetuloa juhlimaan värikkäissä merkeissä!

www.coloria.net/lisaavaria

15.5.10

Päivän kurssi: värit japaniksi

...ja vielä hilpeän taustamuzakin saattelemana, por favor.

3.5.10

Kissa söi kesävoin

Kuulin viime viikolla, kun joku kaupassa ihmetteli ystävälleen ulkomailla maatalo-B&B:ssa syömäänsä voita ja epäili sitä pilaantuneeksi, kun se oli melkein valkoista. Lieneekö ollut oikeasti pilaantunutta, vai rehellistä värjäämätöntä "talvivoita". Entisaikaan, kun voi kulki vähän pienemmän tuotantoprosessin läpi eikä tuoretta heinää ollut talvisaikaan saatavilla, kunnon kesävoi oli keltaista ja maukasta, mutta talvisaikaan voi oli todellakin väriltään melko vaaleaa (ja ilmeisesti myös vähemmän maukasta). Tämä johtui yksinkertaisesti siitä, että kesällä karja sai tuoretta karoteenipitoista syötävää niityn täydeltä. Myöhemmin, kun keksittiin keino säilöä heinää tuoreena, voi alkoi olla kesäistä myös joulupöydässä.

1800-luvulla pienten maitotilojen isäntiä kuohutti voin ja juuston väärentäminen värjäämällä: värin muuntelu nähtiin monissa paikoin lähinnä petollisena toimintana, vaikka lehdissä kuinka kirjoiteltiinkin siitä, kuinka voin ja juuston värjääminen oli jo aivan yleistä maailmalla ja keinon tarkoituksena oli nimenomaan lisätä tuotteen houkuttelevuutta ja edistää myyntiä, eikä suinkaan harhaanjohtaa ihmisiä tai väärentää kilpailutilannetta. Hetken saivat pienet meijerit ja maitotilat opetella annaton käyttöä voin ja juuston värjäyksessä, kun jo iski toinen uhka: kaiken maailman rasvoista sekoitetut margariinit. Suomelle voi oli melko merkittävä vientiartikkeli ja sitä arvostettiin "sekoituksista puhtaana" laatutuotteena, joka siis oli silkkaa itseään - eikä esimerkiksi sisältänyt talia.

Petollisen margariinin problematiikasta kirjoitettiin mm. 27.1.1892 Aura-lehdessä (21) julkaistussa Margariinitehdas Suomeen -jutussa. Siitä muutamia katkelmia:
useilla seuduilla ulkomailla on ruwettu keinotekoisesti walmistamaan halpa-arwoisempaa woin kaltaista leiwän särwintä kun woi on ollut liian kallista köyhän kansan ostaa. On käytetty palmujen hedelmistä keittämällä saatua raswaa n s. palmu-woiksi mutta enenn kaikkea eläinten raswoja,talia, ihraa ja muita semmoisia. Margariinin nimellä näitä tehtaissa walmistettuja raswoja on sitte myyty. Margariinitehtaiden tuotteet owat joka paikassa koetettu aina walmistaa niin yhdennäköiseksi kuin suinkin tawallisen meijeriwoin kanssa joka ei olekkaan mikään waikea asia, sillä käytetäänhän meijerissäkin keltaista woin wärjäysainetta että woi aina tulisi saman wäriseksi eikä kirjawaksi. Murtta margariinin walmistamisella yhdennäköiseksi kuin woi tawallisesti on, on toinenkin ihan silminnähtäwä tarkoitus, nimittäin se, että waromaton ostaja kaupassa narrataan ostamaan sitä siinä luulossa, että hän ostaa woita.[...]

[...] joku wuosi sitten nousi Pohjois-Saksassa meijerinomistajain puolelta oikea myrsky margariinin walmistajia wastaan. Tähän ei ollut syynä niin suuressa määrässä kilpailu halwemilla hinnoilla kuin epärehellinen kilpailu margariinin puolelta. Ihminen syö ruoka-aineita jotka owat monen näköisiä wäriltään, ja wäri on siis siwuseikka. Senpä wuoksi meijerien omistajat wattiwat ankaruudella ettei margariinia saisi millään muotoa walmistaa saman näköiseksi kuin woi, waan se olisi wärjättäwä punaseksi taikka siniseksi ettei sitä kukaan erehdyksessäkään ostaisi woin asemesta. Mutta margariinin walmistajat taisteliwat yhtä wimmatusti saadakseen eelleen käyttää samaa keltawäriä kuin woinwalmistuksessakin käytetään, toisin sanoen tehdä mahdolliseksi margariinin sekoittamista woihin tai suorastaan myymistä woin sijasta ilman että sitä jokainen heti huomaisi. Tuossa keltaisen wärin asiassa lienewät margariinitehtailijat päässeet woitolle koska woin ja margariinin wälillä wieläkin on sama wihollisuus kilpailussa. Toinen kokee säilyttää mainettaan puhtaana, toinen tahtoo tunkea kauppaan woi ulkomuodon ja jos mahdollista nimenkin warjolla.


Jokohan tuohon margariinin ehdotettuun siniseen väriin olisi reilun sadan vuoden aikana ehtinyt tottua?