15.4.13

Legojen värit



Jonkin aikaa sitten Anna kysyi Colorian FB-sivulla, miksi siniset legot rikkoutuvat helpommin kuin muut. Huomasin, että netissä asiaa oli kysellyt useampikin ihminen - tämä pitää siis todennäköisesti paikkansa.

Etsiessäni vastausta Annan esittämään kysymykseen kävin useammallakin Lego-aiheisella sivulla ja huomasin legojen värimäärän pongahtaneen pilviin - ja aktiiviharrastajat ovat laatineet vaikka minkälaisia värikarttoja virallisine legonimineen. Itselläni oli lapsena 1970-luvulla melkoinen määrä legoja: valkoisia, keltaisia, punaisia, sinisiä ja muutamia harmaita (jos muistan oikein). Alustat olivat harmaita ja vihreitä, mutta vihreitä legopalikoita ei omista legoistani löytynyt. Peruspalikoita, ei avaruusaluksia, kauko-ohjattavia autoja ja pieniä linnoituksia ja kaupunkeja erikosilegoineen - joita sain kyllä veljelleni muutamia vuosia myöhemmin rakennella.

Olin melko varma, että legojen väri-ilotulitus on ollut viimeisen muutaman vuosikymmenen juttu ja tapahtunut aikuisaikanani (miksi tätä kutsuisi, post-legokaudellani?), joten olin aika hämmentynyt, kun luin, että jo Legon alkuvuosina palikoissa oli melkoinen värivalikoima. Tanskalaisen lelutehtaan nimi Lego (tulee tanskankielisistä sanoista leg godt, "leiki hyvin") otettiin käyttöön jo vuonna 1934, ennenkuin firma alkoi valmistaa leluja muovista (yhtiö valmisti myös puuleluja vuoteen 1960 saakka). Mutta vielä kesti jonkin aikaa, ennenkuin legoista alettiin myydä Lego-nimellä, vaikka jo vuonna 1950 valmistettujen legojen onttoon pohjaan on kaiverrettu sana LEGO. Vuonna 1949 selluloosa-asetaatista valmistetut legot tulivat markkinoille nimellä ABB (Automatic Binding Bricks) ja perusvalikoimaan kuului viisi väreiä: valkoinen, punainen, keltainen, vihreä ja sininen. Seuraavana vuonna legovärien määrä miltei viisinkertaistui, kun värejä oli saatavilla yhteensä 24:  kolme erilaista keltaista ja oranssi, kolme punaista, neljä sinistä, neljä vihreää, kaksi valkoista, violetti, vaaleanpunainen, ruskea ja läpinäkyvä lego. Saatavilla oli myös marmorikuvioituja legoja, joiden myyntihinta oli alempi, koska niitä pidettiin huonompilaatuisina. Värivalikoima ei kuitenkaan löytynyt yhdestä paketista, vaan legoja valmistettiin eri värisinä kolmessa eri tehtaassa: tanskalaisen LEGO-tehtaan lisäksi Ruotsissa legoja valmisti Geas Konstharts ja Norjassa A/S Norske LEGO. Mistään en löytänyt tietoa, olivatko värierot tahallisia vai tahattomia. Sävyerot saattoivat johtua yksinkertaisesti muovivärien epätarkoista sekoitussuhteista.

Vuonna 1953 Legoja myytiin nimellä Lego Mursten (Lego-tiili) ja niiden värivalikoima supistui (joidenkin lähteiden mukaan vasta 1956): valkoinen, keltainen, punainen ja sininen sekä läpikuultava. Vihreä oli hyvin harvinainen.

Vuonna 1958 nimeksi vakiintui LEGO ja myös palikan alaosa muuttui: aiemmin ontoon pohjaan tuli pienet putket, jotka kiinnittyivät paremmin - ja muutoksen myötä legojen värit vähenivät kahteen. Värivalikoiman vähentyi ennenkuin legojen rakennusaine muuttui 1963 ABS-muoviin (akryylinitriilibutadieenistyreeni), jota käytetään legojen valmistuksessa edelleenkin.

Pitkän aikaa legoja oli saatavilla vain punaisena ja valkoisena. Vihreä jäi vain alustoihin ja puihin; siniset, keltaiset ja mustat legot olivat harvinaisempia, mutta alkoivat yleistyä 1970-luvulle tultaessa. 1970-luvun lopussa legovärikartalle ilmestyivät myös vaaleanpunainen ja vihreä, jotka eivät kuitenkaan olleet perusseteissä kovin yleisiä. Vuosien 1978-1997 välillä legojen värivalikoima lisääntyi ensin sataan väiin ja sitten laman ja LEGO-yhtiöiden talousongelmien vuoksi tipahti noin viiteen kymmeneen väriin. Ainoa syy, minkä itse keksin alkuaikojen värien vähentämiselle, on niiden turvallisuus. Vaikka legoilla leikkivät vanhemmatkin lapset, kyllä moni niistä kuitenkin päätyy leikkiessä suun kautta paikalleen. Varmistusta en kuitenkaan tälle ole löytänyt.

Aiemmin legot valmistettiin saksalaisen Bayer-yhtiön esivärjäämästä muovista. Yhtiö toimitti Lego-yhtiöille useita värimalleja testausta varten ja nykyään noista testikappaleista on tullut melkoisia keräilyharvinaisuuksia. Vuonna 2004 LEGO lakkasi käyttämästä valmiita värisekoituksia pudottaakseen legojen valmistuskustannuksia ja nykyään LEGO hankkii värjäämätöntä ABS-muovia useammista paikoista ja tehtaat sekoittavat värinsä itse. Lego-keskustelupalstoilla lego-fanit eivät välttämättä pidä muutosta hyvänä: moni tuntuu olevan sitä mieltä, että Bayer testasi muovia toimittaessaan myös sen rakenteen ja kestävyyden, ja nyt legojen kestävyys on huomattavasti heikentynyt. Tämä ei vastaa suoraan alkuperäiseen kysymykseen siitä, miksi siniset lego-palikat rikkoutuvat useammin, mutta voi antaa vihjeitä ratkaisusta: liittyykö se jotenkin uusiin valmistustapoihin?

Myös värisävyjen muutokset ovat herättäneet yllättävän kovia reaktioita ja aiheuttanut pitkiäkin pohdintoketjuja. Kun LEGO lopetti valmiiksi värjätyn muovin hankkimisen, samalla legojen harmaat ja ruskeat sävyt muuttuivat lämpimän kellertävistä sinertäviin. Jotkut arvelevat, että värimuutoksen syynä on se, että uudet sekoitukset kestävät paremmin auringonvaloa, eivätkä kellastu samalla tavalla. Jotkut väittävät, että sinisen ja punaisen käyttö on edullisempaa muovin värjäämisessä.

Väristä löytyy vastaus sinisten palikoiden rikkoutumiseenkin. Näin kertoi LEGO service: Laadunvalvontaosastomme on kuullut tapauksista, jossa sinisissä DUPLO palikoissa on ollut ongelmia ja tapaukseen liittyen tehtiin tutkimuksia, joissa ilmeni että yhdessä sarjassa oli käytetty liikaa väriainetta. Tästä johtuen osa sinisistä palikoista oli heikompia kuin normaalisti. Ongelma on kuitenkin korjattu ja lähetämme aina uudet osat näiden viallisten tilalle.


---

Lego-wikiasta löytyy useampiakin Lego-värikattoja tutkittavaksi; sivun alareunasta löytyy linkkejä vieläkin kattavampiin väriselvityksiin. Simppeli listaus Lego-väreistä Pantone, CMYK ja RGB-arvoineen löytyy osoitteesta www.peeron.com/cgi-bin/invcgis/colorguide.cgi

Sattumalta löysin verkosta myös LEGO-värioppaan: www.l3go.bugge.com/articles/design/colour/colours.php, jossa neuvotaan paitsi legojen värivalintaa, myös sipaistaan vähän väriopin pintaa. Harmillista kyllä, sivu on jo melko vanha, eivätkä kaikki linkit toimi - eikä myöskään yhteystietosivu, jota kautta olisin voinut tiedustella mainion lego-väriympyrän käyttölupaa blogiini. Mutta itse legoväriopas on vielä ihan  toimiva sivu ja legoväriympyrän voi bongata ko. sivulta.

ps. Legon maailmanmenestykseen liittyy hieman surullinen tarina - joka ei sinänsä liity itse väriin. Tällaiset leikkipalikat eivät nimittäin - yleisestä käsityksesä huolimatta - ole Lego-yhtiöiden keksintö, eikä edes tanskalainen keksintö. Lego-yhtiö kopioi palikkansa käytännössä identtisinä englantilaisen Kiddicraft-yhtiön Self-Locking Building Brick -lelusta, joka patentointiin Englannissa 1940, yhdeksän vuotta ennen legojen keksimistä. Palikat muistuttivat niin paljon legoja, että jos kenen tahansa eteen tuotaisiin legoja ja Kiddicraft-yhtiön palikoita, suurin osa ei tunnistaisi eroa. Lego kopioi ensimmäisiin omiin palikoihinsa myös Kiddicraftin palikoissa olleen sivu-uran, johon saattoi kiinnittää erilaisia elementtejä, kuten rakennuspalikoihin kuuluvia ikkunoita. Kiddicraft-palikoiden keksijä  Hilary Fisher Page sai Englannissa useita patentteja leluilleen, mutta ne eivät päteneet Tanskassa, jossa Lego sai rauhassa myydä kopioituja palikoitaan.  Hilary Fisher Page teki itsemurhan 1957, vuotta ennenkuin Lego lanseerasi palikkansa Englannissa. Lego osti jälkikäteen oikeudet Kiddicraft-yhtiön tuotantoon vuonna 1981.

10.4.13

Luento Jyväskylän taidemuseossa 11.4.2013: Espanjanvihreää vaskenruostetta


LUENTO
Päivi Hintsanen: "Espanjanvihreää vaskenruostetta" 
To 11.4. 16.30-18 Jyväskylän taidemuseon holvi
Ilmainen sisäänpääsy. 

Luento esittelee espanjanvihreän pigmentin mutkikkaan matkan läpi vuosisatojen, lantakasojen uumenista alankomaalaisiin maalauksiin ja viinitarhojen tietämiltä taulujen taivaiksi. Samalla valotetaan lyhyesti Jyväskylän taidemuseossa Checkpoint Leonardo - näyttelyssä 15.3.-28.4. esillä olevan Vaskenruosteyrttitarha-teoksen taustaa. Yrttitarhassa kasvaa hiljalleen espanjanvihreää pigmenttiä. Lasipurkeissaan metallikasvit jäljittelevät hitaassa prosessissa orgaanisten kasvien elämää: kukkivat ensin ja sitten alkavat lakastua.

9.4.13

Lohenvärinen talous ja vaaleanpunainen urheilu


Financial Times -lehden Euroopan painoksen etusivu 13.2.2013. 125-vuotisjuhlanimero käytti samaa otsikkomallia, joka oli ollut käytössä ensimmäisessä väripaperille painetussa lehdessä 2.1.1893.

Värillisten sanomalehtien teema  jäi kiinnostamaan. Suomessa värilliselle paperille painettuja kotimaisia lehtiä ei ole silmiini sattunut (kertokaa, jos teillä on parempaa tietoa!), mutta täkäläisissä lehtitelineissä näkyy muutamakin värilliselle paperille painettu lehti. Ehkä tunnetuin niistä on The Financial Times, jota alettiin jo vuonna 1893 julkaista vaaleanpunertavalle paperille painettuna. Lohenpunainen väri oli myös valkoista edullisempaa, mutta painavampi syy lienee ollut halu erottua nopeasti muista sanomalehdistä, etenkin kilpailijastaan, Financial News -lehdestä. Värillä erottuminen on pätevä keino, ja toimii edelleen. Valtaosa sanomalehdistä on painettu valkoiselle paperille.

Sen verran triviaali asia sanomalehtien paperien väri on, että  siitä on hankala löytää tietoa, mutta sen verran löysin, The Financial Times ei ollut kuitenkaan länsimaisista lehdistä ensimmäinen värillistä paperia käyttänyt. Kirjassa Dictionary of nineteenth-century journalism: in Great Britain and Ireland (toim. Marysa L. Brake) kerrotaan, että vuonna 1881 alkoi ilmestyä Lontoon ensimmäinen, urheiluun ja murhiin erikoistunut iltapäivälehti, Evening News, joka painettiin ensin vaaleansiniselle paperille, sen jälkeen keltaiselle ja vihreälle. Kaksitoista vuotta myöhemmin Englannissa alkoi ilmestyö myös toinen iltapäivälehti, Westminster Gazette, joka painettiin vihreälle paperille. Keltaiseksi lehdistöksikin tituleeratut iltapäivälehdet eivät kuitenkaan ole saaneet kutsumanimeään värillisen painopaperinsa vuoksi, vaan siksi, että ne käyttivät huomio-otsikoissaan keltaista painoväriä - joka oli monissa lehdissä pitkään mustan lisäksi ainoa painoväri.


Värillistä paperia on käytetty etenkin erikoislehdissä, joista yksi suuri ryhmä on urheilulehdet. Englannissa ilmestyi jo 1900-luvun alussa viikonloppuisin paikallissanomalehtien jalkapallospesiaaleja, jotka oli usein painettu värilliselle paperille; mm. Burnleyssa vaaleanpunaiselle ja Sheffieldissä vihreälle. Tunnetuimpia Britanniassa ilmestyneitä urheilulehtiä oli Sporting times (1865-1932), jonka kutsumanimi oli tuttavallisesti   The Pink ’Un ("the pink one"). Vaaleanpunaiselle paperille painetuista urheilulehdistä tuli saarivaltiossa niin yleisiä, että niihin on viitattu englanniksi vain yleisnimellä the pinks - vaaleanpunaiset. Englannissa vaaleanpunaiset urheilulehdet ovat tekemässä kuolemaa - ainakin paikallislehtien vaaleanpunaiset urheiluliitteet ovat kokeneet melkoisen kadon viimeisen kymmenen vuoden aikana - mutta Italian La Gazzetta dello Sport jatkaa sikäläisissä lehtihyllyissä yhtä pinkkinä kuin aiemminkin.

Ajoittain sanomalehtiä saatettiin painaa värilliselle paperille myös hätäratkaisuna. 1860-luvulla kanadalainen The Press jouduttiin kerran painamaan tummanruskealle paperille ja kerran kirkkaankeltaiselle, koska San Franciscosta sanomalehtipaperia tuova höyryalus ei ollut tullut ajoissa.

Kotimaisista värilliselle paperille painetuista lehdistä en löytänyt tähän hätään mitään tietoa - jos joku tietää, hän vinkannee.